Damdidamdam

Ritvasella oli tänään piiitkästä aikaa etsintätreeni sovittuna. Jännä, miten ennen olen hermoillut, että mitenhän se koira toimii, mutta nyt on syntynyt sellainen luottamus otukseen, ettei sellaisia tajua edes murehtia. Juoksukin ehti Ritalla alkaa maanantaina (aikas paljon myöhemmin kuin oli pitänyt).

Alue oli 5,5 hehtaaria mäkistä kalliomaastoa. Lähdettiin liikkeelle aluetta rajaavaa tietä pitkin kulkien. Neiti teki töitä todella rennosti ja oli hyvin ohjattavissa ja hallittavissa. Ohjasin neitiä pari kertaa alueelle irtoamaan, muttei saanut hajua näillä pistoilla. Alueen päätyyn tultaessa Rita irtosi itse rinnettä ylös ja jäin itse syömään mustikoita. Sitten neiti palasi rulla suussa ja lähdettiin kiipeämään jyrkkää rinnettä näytölle. Rita ehti ilmaista kolmesti ennen kuin ehdin maalimiehelle (100 m jyrkkää rinnettä ylöspäin). Näinpä siis tämä e-treeni oli tässä. Viisi minuuttia. :-D

Olipa muuten kummallista kun valjaissa ei ole kulkusta! Siihen on oppinut nojaamaan tosi hyvin ja on kyllä ihan must meillä nykyään.

Otettiin vielä toinen toisto niin, että maalimies lähti pikku rakennuksen sisään istuskelemaan. Rita irtosi aika pian ja palasi kummallista reittiä ilmaisemaan. Lähti suorempaa reittiä näytölle ja ilmaisi vielä kahdesti. Toisella ilmaisulla vaati lisäkehotuksen näytölle menoon (mentiin risukasan yli ja jäi odottamaan minua sen toiselle puolelle). Pienessä rakennuksessa oli ikkuna auki ja neiti oli kuulemma pikaisesti paikantanut hajun sinne, tunkenut pään ikkunasta sisään ja ottanut samantien rullan. :-)

Ja jokaisella isot haaveet...

Viikonloppu meni järkkäilemässä tämän vuoden ryhmäkatselmusta. Mielenkiintoista oli tapahtumassa järjestäjänkin, joten ei haittaa ettei tällä kertaa itse päässyt tehtäviä suorittamaan. :-) Kahdesti olen saanut olla mukana osallistumassa tapahtumaan. Tällä kertaa seurailin yhdellä rasteista koirajohdon toimintaa, ja hyviä huomioita sai itsellekin siitä. Ja mielenkiintoista oli päästä seuraamaan myös viestin toimintaa aivan vierestä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ensi vuonnakin ja pääsisi taas itse osallistumaan (kenties jopa koiran kanssa).

Perjantaina hälytysryhmämme kokousti ja siellä sitten äänestettiin Ritan hälyryhmään pääsemisestä... No, neitokainen on nyt tuore hälykoira... :-)

Tsirptsirp

Tänään taas nometeltiin samalla teemalla kuin aiemminkin. Treeniseurana Ade-kultsu sekä Pluto-labukka.

Otettiin kaikki koirat kerralla mukaan pellon laitaan, ja pyysin, että saisin ottaa Ritan ensimmäisenä. Otettiin Ritalle linjaa esteen yli. Este oli metsäsaareke. Ensin otettiin pelkällä pellolla 30 m. Jouduin ottamaan motivoinnilla kun ajautui liikaa oikealle. Sitten motivoituna suoraviivaisesti. Peruutettiin saarekkeen sisään heinikon taakse (ei enää näkymää noutopaikalle). Ritalle ei jäänyt paikka mieleen joten teki huonosti. Jätettiin helpommin dami sitten näkyviin tulevia toistoja varten. Sain pidennettyä parilla toistolla saarekkeen toiseen laitaan, ehkä siis 50 metriin, josta 20 m nousevaa heinikkorinnettä. Teki kaikki loput ihan ok, sitten palasin vielä pellolle ja otin yhden sokon samaan paikkaan.

Otettiin vielä pari noutoa linnuilla. Tässä välissä Rita joutui katselemaan kun toinen koira teki noutoja ensin. Sitten vietiin pellolle kaksi lintua ja toinen koira kävi hakemassa niitä ensin. Sitten lähetin Ritan ja se otti ensimmäisen hyvin, mutta toisella teki tosi laajat haut, mutta sai linnun ylös. Olipas kiva taas saada vähän riistatreeneille jatkoa. :-)

Hämmennystä on aiheuttanut Ritan juoksu, joka ei vieläkään ole alkanut???

Tavi ja nokikana

Heihin päästiin tänään tutustumaan. Joskin tavi on jostain kaukaisuudesta Ritalle tuttu, muttei sitäkään kaveria olla treffattu aikoihin. Käytiin siis taas kuokkimassa nuorten flattilöitten taipparireeneissä. Muut teki vesitreeniä, mutta Ritan äskettäisen vesihännän takia me ei.

Otin Ritalle linjaa: eka markkeeraus, sitten muistilla ensin kanidami, sitten tavi ja vikana nokikana. Kokoajan matkaa pidentäen.

Markkeerauksen nouti suoraan (kierroksista huolimatta). Myös jokainen linja meni suoraan. Kanidami oli ihan "jippii"-ylläri. :-D Näki koiran riemun kun pupunen oli odottamassa. Sitten tavilla palautuksen lähti ravilla (epävarmuutta) mutta kehuilla vaihtoi laukaksi. Myös nokikananen meni samalla mallilla. Oli jotenkin kiva huomata, että mullahan on tollanen riistavarma koiranen, että ei epäröi enää uusilla riistoilla, ja kohtelee riistaa kauniisti. Jes.

Ja linjaa tehtiin tänään, koska jouduin painostamaan metsästäessä Ritaa linjalle aika kovin. Tänään lyhyttä, motivoitua, kivaa ja onnistunutta - onnistuneet treenit siis. :-)

Tuplatreenilöt

Tänään on mennyt ihanaiset kuusi tuntia koiraharrastuksen parissa (siirtymät mukaan lukien). Hyvä tapa viettää lomaa. :-)

Matkattiin ekoihin treeneihin osa matkasta bussilla ja neitokainen käyttäytyi taas todella kivasti bussissa. Treeneissä otin meille kaksi maalimiestä, toisen heti alkuun ja toisen parin sadan metrin siirtymällä. Pidin Ritaa pari minuuttia paikalla makuussa ja sitten seurautin parikymmentä metriä. Oli tosi kovilla energioilla taas matkassa. Säntäisi laukalla ensimmäiselle maalimiehelle - hyvin sillä nenä pelaa, vaikka vauhtia on enemmän kuin laki sallii. Maalimies makasi kasvot peitettynä syvässä "ojassa". Rita ilmaisi kahdesti ja sitten maalimies palkkasi.

Seuraavalle Rita irtosi taas aika reippaasti (eikä tullut kutsusta kun oli hajun saanut, mur). Juteltiin siinä sitten maalimiehen kanssa ja käveltiin rauhassa. Rita sai ilmaista kolme kertaa ennen kuin saavuin maalimiehelle ja maalimies palkkasi taas Ritan. Loppupalkaksi heittelin neidille vinkupalloa.

Illalla pyöräiltiin vielä tokotreeneihin. Otettiin alkuun paikalla makuut. Ensin olin hetken näkyvissä, sitten menin varmaan minuutiksi piiloon. Palasin koiran eteen minuutiksi, välipalkkasin, ja vielä minuutin makuutin. Sitten otettiin seuraamispätkiä. Ritalla oli alkuun vähän huono kontakti, mutta kun nopeutin tahtia, kontakti parani huomattavasti. Otettiin sitten käskytyshäiriötä. "Käskyllä" ei reagoinut, mutta "paikka"-käskyllä jäi seisomaan. Toistin aina seuraamiskäskyn sen jälkeen, ja saatiin onnistuminen. Otin vielä yhden liikkeestä seisomisen (jottei "paikka" käskyn kuuntelematta jättämisestä jäis mitään jälkiä siihen).

Loppuun vielä pari luoksetuloa, joskin ne oli aika löysiä... Möh.

Sorsan aloitus 2012

Metsästyskausi avattu, saaliina kaksi heinuria. :-) Ensimmäisen neiti tiesi ohjaajaansa paremmin pudonneen pellolle eikä ryteikköön. Ja toisen neiti haki hienosti ison ryteikön yli rämpien.

Reissukoiran matka Salamajärvelle

Karautettiin kuuden tunnin ajomatka Keski-Pohjanmaalle vaeltelemaan Salamajärven kansallispuistoon. Oltiin paikalla 21:30 aikoihin, ja ensimmäinen etappi oli matkata 2 km autiotuvalle. Matkalla oli pitkokset rempassa ja ohjaajalla oli aika tukala paikka koittaa kuivin jaloin selvitä - koira puolestaan nautiskeli uimisesta. Autiotuvalla oli väkeä sisällä, joten pystytettiin teltta pihalle. Ritan ensimmäinen telttayö meni suhteellisen ok, joskin neiti oli melko levoton ja vaihteli paikkaa muutamaan kertaan.

Seuraava päivä marssittiin sitten soisissa maisemissa, eli Rita ui koko matkan ajan. Alkuun neiti veti vähän turhankin kovaa spurttia, mutta matkan jatkuessa hääkin rauhottui. En pitänyt Ritaa hihnassa, kun tiedän neidin tulevan kutsusta luokse, eikä vastaantulijoitakaan ollut. Ja kun se ei edes lähde eläinten perään.

Ritalla oli päällään valjaat, jotka jostain syystä oli äärimmäisen vaikeat. Vähän liian isot valjaat menivät koko reissun ajan näin:

Ilmekin on taas keskivertoa älykkäämmän näköinen, kröhm.

Käväistiin myös parissa lintutornissa tiirailemassa lintuja suolla. Joskin ei bongattu kuin joutsenia.

Toiseksi yöksi päästiin kotaan nukkumaan. Ihan kiva tietysti olisi ollut jos siellä olisi ollut leveämmät penkit. Neitikoira kun oli sitä mieltä, että meidän pitäääää nukkua vierekkäin. Koitettiin pedata Ritalle sängyksi pyyhe, mutta keskellä yötä neiti kömpi kuitenkin kainaloon nukkumaan. Lisäksi kahdesti herättiin siihen että Rita oli ulkona haukkumassa ja murisemassa.

Illalla huomasin myös, että Ritalla oli vesihäntä. Ei kuitenkaan kipuillut sitä, joten en ottanut siitä sen suurempaa stressiä. Seuraavana aamuna matka jatkui (maisemat vaihtui aarnimetsäksi ja sitten pusikoksi). 15km tallustelun jälkeen pysähdyttiin tauolle, ja huomasin, että Ritan häntä tosiaan on halvaantunut. Kokeilin häntää ja neiti kiljaisi... Tehtiin sitten pikainen päätös että suorinta reittiä autolle ja kotiin lämmittämään häntää. Niinpä tehtiin Ritan kanssa kiva puolen tunnin juoksulenkki teitä pitkin paahtavassa lämmössä. Hyvin kesti kunto vielä vaikka oli just kuljettu 40 km kahdessa vuorokaudessa 20kg rinkka selässä. ;-D

Harmittaa tietysti, että reissu kutistui vuorokaudella. Vaan kaipa tuon kanssa kestää reissata myöhemminkin, ihan kivasti käyttäytyvä reissukoira tuntui olevan. Suapi nähä jos vielä syksyllä käydään joku reissu heittämässä neidin kanssa.

Pikatreenit

On ollut sen verran kiire (koirajuttuja ilman koiraa, blaah) ettei ole treenaamaan kerinnyt.

Otettiin Ritalle yksi ilmaisu ennen reissuun lähtöä. Maalimies nousi rinnettä noin 100m päähän ja jäi istumaan kannolle puun viereen. Pidättelin Ritaa jonkin matkaa, mutta annoin sitten irrota, ja nopean paikannuksen jälkeen toi rullan. Sai ilmaista kolme kertaa ennen kuin pääsin maalimiehelle. :-)

Samalla tehtiin vähän ympäristötreeniä ja Rita pääsi käppäilemään autiotaloon. Aluksi meni vähän varoen, mutta pian jo säntäili tuttuun ritamaiseen tapaan.

Tokotreeniä

Tällä kertaa saatiin tokon treeniseuraksi Kirsi ja Namu-tolleri. Otettiin alkuun paikalla makuut. Rita vaihtoi kesken makuun lonkalleen, muuten oli ok.

Sitten hyppyä: eri kulmista ja sitten pidemmiltä etäisyyksiltä. Toinen koira häiriönä hypyn vieressä. Neiti paahti kivalla vauhdilla ja teki hyvää työtä. Seuraavaksi kaksi seuraamiskuviota. Ensimmäisellä kontakti putosi hetkittäin, mutta toinen oli jo paljon parempi. Liikkeestä jäämisiä kaksin kappalein maahan ja seisomaan. Maahanmenoissa ensimmäinen oli hitaampi mutta toinen jo paljon parempi. Seisomisissa molemmat reippaita.

Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa. :-D

Taipparitreenien kuokkavieraat

Lauantaina ei treenattu, vaan tehtiin 10 km metsälenkki Luukissa geokätköillen. Raajarikko ohjaaja alkaa siis pikkuhiljaa paranemaan.

Ja tänään, olipas kiva käydä treenailemassa taas uusien ihmisten kanssa. :-) Käytiin kuokkimassa taippariporukan treeneissä ja oli kiva nähdä flattijunnuja alkeistreeneissä.

Ritalle otin alkuun kolme ykkösmarkkeerausta kahdelta eri heittäjältä. Ensimmäisellä haki hieman enemmän mutta kaksi viimeistä meni täysin suoraviivaisesti.

Seuraavaksi vein kolme muistidamia 20 m päähän taaksepäin. Heittäjä1 heitti markkeerauksen, lähetin Ritan hakemaan muistin ja sitten markkeerauksen. Sitten heittäjä2 heitti markkeerauksen, lähetin Ritan muistille ja sitten markkeeraukselle. Lopuksi vielä haki kolmannen muistin. Eka linja suorana ja nopeasti, markkeeraus suoraviivaisesti. Sitten karkasi markkeeraukseen ja piti uusia heitto. Tästä käännyttiin linjalle ja vaati kaksi lähetystä (juoksi pillityksestä huolimatta damien ohi). Markkeeraus tuli suoraviivaisesti. Samoin viimeinen muisti. Loppuajan Rita sai katsella puuhun sidottuna muiden treenejä. Niin ja häiriönä näissä treeneissä oli juuri nuo kolme junnuflattia. :-) Yhden ohi sai tehdä linjan. Vaan toiset koirat ei neitiä painaneet (liekö vielä parantaneet neidin suorittamista?).

Olin etukäteen kertonut Ritan olevan markkeerauksissa huono, mutta hutilohan petrasi ja vain ensimmäisellä joutui suorittamaan vähän hakua markkeerauksen nostamiseksi... :-) Tyytyväinen olin perjantain treenien jälkeen hutilon tämänpäiväiseen suoritukseen.

Kikke kyselee Luukissa, onko pakko nousta vedestä,
vai voisko joku heittää jotain noudettavaa?

Hössöntössön nometusta

Käytiin treenaamassa Miian ja käyttökultsu Aden kanssa Klaukkalassa tänään. Ritalle olin suunnitellut markkeerauksia ja muistia. Markkeerauksissa kaksi heittäjää ja heittopaikkaa. Jokainen heitto sai tulla eri paikkaan kun edellinen (=ei muistipaikkoja, vaan koiran markkeerattava heitot). Markkeerausten välissä muistien noutoa.

Neitipä oli ihan hössöntössö taas, blaah. Loikki ihmisiä päin aloitettaessa, hinkui ihmisten perään jne. Treenipaikka oli pelto. Ensimmäinen heittäjä oli samalla tasolla kanssamme joku 50 m meistä, toinen alaspäin rinnettä reilusti (100m?). Ensimmäisen markkeerauksen veti siis tutusti huonosti ja pyysin heittäjää ottamaan sen pois. Toisella toistolla nosti damin, mutta oli ohittamassa minut kun muistipaikka painoi selän takana. En palkannut Ritaa. Käännyttiin toiselle heittäjälle ja Rita ei sitten seurannut yhtään - ei siis markkeerannut heittoa. Heittäjän hakiessa damia pois otettiin ensimmäinen muisti. Rita muisti paikan hyvin, mutta vaihtoi damia nostaessa.

Sitten otettiin alempaa pellolta heitto, ja Rita sai todella kauan sitä hakea. Lopulta kutsuin sen luokseni ja otettiin uusintaheitto. Tälläkin kertaa haki kauan mutta nosti damin. Sitten toiselta heittäjältä markkeeraus joka meni muistaakseni ihan ok. Toinen muisti haettiin suoraviivaiseti. Alempaa pellolta toinen heitto joka meni sekin varmaan pidemmän hakemisen kanssa. Se oli vielä dami, joka on toisesta päästä painavampi, ja neiti sen asentoa joutui suussaan korjaamaan muutaman kerran.

 Sitten toiselta heittäjältä markkeeraus - mutta neiti käänsi fokuksensa taas juuri heiton lähtissä - siis WHAT!??? Lähetin neidin silti kun ajattelin että näki. Meni sinnepäin, mutta ei markkeerannut. Uudella heitolla meni suorempaan. Sitten haettiin viimeinen muisti joka meni suoraan. Tack och adjö.

Huh, kuin pentua reenaisi. Piuuuh. Hyvää sentään se, että muistit painoi koiraa vahvasti, eikä niissä mitään epäröintiä. Pitkällä markkeerauksella... huonoa jälkeä. Ja se että "tarkka" sanasta huolimatta käänsi fokuksen kesken heiton. Ei tajua. Tauon piikkiin? Ensi treeneissä selvinnee.

...no, se on Kikke.

ALO... vaiko AVO?

Pikapikaista tokoa taas tälle illalle. Samoja perusasennon hakemisia kuin eilenkin, ja haki taas hyvin. Odottamalla korjasi väärät (pitää taas olla tarkkana ettei Ritalle tule mitään korjaamiskäytöksiä taas ja perusasennosta levoton). Sitten maahanmenoja. Kahdessa peräkkäisestä liikkeestä jäämisessä hivuttautui hieman alaspäin käskystä, mutta tuli mukana?? Sitten väliin yksi perusasennosta jääminen, niin onnistui taas liikkeestä jäämisetkin.

AVOssa vastaantulevat kakethan on meillä olleet pienimuotoisena ongelmana (koira ei nouse ylös / menee liian nopeasti takaisin alas). Tänään tuttua jäkittämistä ei näkynyt yhtään, vaan kaikki toistot (10 metristä) onnistuivat! Pari pelkkää istumaan nousua, sitten istumaan ja kestoa+häiriöitä (liikuskelin, tuijotin koiraa jne) pari toistoa ja lopuksi istu-maahan-istu ja loppupalkka. Hmm, jos saataisi kaket kuntoon, niin pitäsköhän sittenkin mennä suoraan AVOon eikä jankata alokkaassa....

Laatuaikatokoa

Ah kun mulla on ollut ikävä Ritaa. Vaikka se on ollut kokoajan tuossa, ja vietetään meidän vierihoitoa jopa normaalia arkea enemmän. Mutta sitä treeni-Ritaa olen kaipaillut, ja tämän illan treenien jälkeen on taas tuoreena muistissa, miksi tuon otuksen kanssa harrastamiseen kannattaa käyttää se viisi iltaa viikossa. :-)

Itsellä tänään suuri jippii-hetki kun sain käveltyä kauppaan (heh, suuntaansa 100m) ilman keppejä ja lastaa. Askel on ihan pökkelö ja jalkaan sattuu ajoittain, mutta selvisin reissusta. Siitä intoutuneena päätin, että nyt me otetaan näitä laatuaikatokoja koiran kanssa, eli iltamyöhäsellä tasku täyteen namia ja koiran kanssa omalle pihalle treenaamaan tokoa.

Ohjelmassa oli:

• perusasennon hakemista eri kulmista
• perusasennon hakeminen luoksetulossa
• seuraamiseen lähtöjä
• sivuaskelia
• nopeeta maahanmenoa perusasennosta
• nopeita maahanmenoja seuraamisesta
• targetia (ruutu)

Perusasentoja haki taitavasti (tästä on videokin, katsotaan saanko tänne ladattua). Käyttää tosi kivasti takapäätään ja vaan muutama suoritus jäi liian kauas tai vinoon. Tehtiin kaksi kympin sarjaa ja välissä ja lopuksi palloleikkiä.

Otettiin neljä luoksetuloa: 10 m, 20 m, 20 m läpijuoksu ja 20 m pallopalkalla. Ekalla tömistin jalkaa keskellä matkaa ja tuli nätisti. Toisella en, mutta edellinen toisto painoi, joten ei törmännyt. Läpijuoksussa heitin pallon omalta oikealta - olis voinut ehkä suunnitella loppuun asti. Viimeiselle tuli supervauhdilla ja törmäsi. Into se on joka jyllää, joten törmätköön. ;-) t. tokokapinallinen

Seuraamisen lähdöissä ei mitään kummallista, muuta kun että mun horjuva askel ei koiraa säikäyttänyt.

Maahanmenot oli sitten kokeen takia. Siellähän hidas maahanmeno paikalla makuussa (jouduin antamaan kaksoiskäskyn) ja liikkeestä maahanmenohan me nollattiin. Otin alkumatroilla (puhallus) ja parin toiston jälkeen neiti syöksyi maahan. Palkkasin etutassujen väliin aivan rungon reunaan. Maahanmenot ei olleet mitään supernopeita, mutta teki ne puhtaasti. Kesken maahanmenojen meni toinen koira ohi ihan vierestä, eikä neiti siitä herpaantunut laisinkaan.

Loppuun vielä targetia 20 metristä, viimeisellä pysäytin, kävelin luokse ja palkkasin lelulla.

Ricardon into oli ihan omaa luokkaansa: se ei ole moista intoa esittänyt tokossa aikoihin. Liikaa treeniä, liikaa toistoja on puurtanut koiran intoa ja nyt tauko on tehnyt tehtävänsä. Ja palauttipa ohjaajankin tokomotivaation. Milloin kokeeseen???

Pieni on ihmisen maailma kun tällaiset pikkutreenit saa niin hyvälle fiilikselle. :)

Hömppä hörökorva.  ♥