One Lovely Blog

Eila lähetti meille blogissaan One Lovely Blog -tunnustuksen ihanilla saatesanoilla: "Lähetämme tämän tunnustuksen seuraaville, tiedän että nämä opettavat koiria lempeällä kädellä ja muutenkin rakastavat koiriansa yli kaiken". Kiitos Eila. :-)

Tunnustuksen saadessaan täytyy suorittaa seuraavat asiat:

1. Kertoa linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Seuraavana seitsemän satunnaista faktaa meistä:

1. Rita on sylikoira. Ei se, että on 25 kg tarkoita etteikö voisi olla sylikoira. Rita todistaa sen.
2. Kike on äärettömän ahne koira. Tämä ei rajoitu vain ruokaan, vaan myös esimerkiksi leluihin, työntekoon... Ärsyttävää, mutta tätä voi hyödyntää kouluttamisessa. :-)
3. Haalin itselleni liikaa koira-aiheista ohjelmaa. Toisaalta en voi valittaa, sillä pidän hirrmuisesti harrastuksestani.
4. Rita on pallohullu. Vinkupallot, tennispallot, kanipallot... Mitkä vaan. Ei mahdu pienen koiran mieleen muuta, jos läsnä on palloja.
5. Olen tosikko treenaaja, ja otan kaikki epäonnistumiset rankasti. Ja hössöilystään huolimatta on Rita tosikko koira, kun on kyse työnteosta. Meidän reeneillä ei pilailla, joskin olen viimeaikoina oppinut ottamaan vähän rennommin.
6. Minulla on maailman (ellei universumin) huonoin muisti, minkä jokainen mut tunteva on varmasti huomannut...
7. Mikäli Ritan pentuesuunnitelmat toteutuvat, muuttaa meille vuoden päästä pentu. :-)

En jaksa nyt keksiä viittätoista blogia, vei nämä faktojen keksimiset jo sen verran aivokapasiteettia...

Pressureeniä

Pitkästä aikaan maalimies pukeutui pressuun. :-) Otin ihan pienen kokeilutreenin, kun mukana ei ollut kosketuskeppiä eikä intoa prässätä valeraskasta narttua.

Ensin maalimies meni pienen rakennuksen taakse istumaan pressun alle niin, että kasvot näkyivät. Tuuli puhalsi väärään suuntaan ja Rita paineli liian pitkälle nuuskimaan vanhoja jälkiä. Sitten itse kiersin oikealle puolelle maalimiestä, ja Ritan tullessa luokse sai se hajun. Nuolaisi naamaa, toi rullaa ja pissasi (pudottamatta rullaa), palasi oma-aloitteisesti uusiksi maalimiehelle eikä lähminyt ja toi sitten rullan.

Sitten maalimies siirtyi pidemmälle ja meni kokonaan pressun alle. Tein sillä aikaa Ritalle yhden liikkeestä maahanmenon sekä kaukokäskyjä (istu-seiso-maahan) 5-10 metristä. Sillä on sellanen vire ennen treenejä, että ei epäröi pätkääkään kaukovaihtoja!

Lähdettiin maalimiehelle, ja Rita paikansi sen aika suoraviivaisesti. Epävarmuutta kun varmisti kauan maalimiehellä: oli kävellyt yli, muttei ollut alkanut kaivautumaan pressuun. Sitten lähti ilmaisemaan, mutta metrin edettyään käätyi takaisin maalimiehelle ja nuuski lisää pressua... Sitten hyvä ilmaisu. Huomioitavaa kokeeseen: kun maalimies tulee pois pressun alta, ota koira kiinni. Se oli Ritalle kuin suklaamuna - ylläri tuli sisältä ja naama piti mennä nuolemaan. Piti pannasta napata koira taaksepäin.

Olen tehnyt huomiota nyt tuon valeraskaan ipanan suhteen. Metsälenkillä se kantaa kokoajan jotain keppiä suussaan, kotona hoiti vinkulelua kantelemalla sitä ympäriinsä ja piippaamalla. Voisiko näillä käytöksillä olla yhteyttä siihen, että Rita on niissä muutamassa etsintätreenissä tärpeissä/valeraskaana kantanut rullaa turhaan...? Pitää oikeasti pitää tuo ne ajat irti rullastansa.

Nyt onnistumisia pressumaalimiesten ilmaisussa ja täten varmuutta Ritalle!

Ennakoiva koira

Eilen oli Ritan unipäivä. Sai viettää yssikseen aikaansa vain yhdellä välipissatuksella kun itsellä oli illalla muuta ohjelmaa (koirajuttuja nekin, jälleen ilman omaa koiraa).

Tänään oli kivasti hallivuorolla paikalla vain minä ja Eila, joten otettiin sitten koko tila käyttöön. Ensimmäisenä otettiin paikalla makuu. Eila käskytti muutamasti ennen kuin käskin maahan - ei ennakoinut. Makasi hyvässä asennossa. Menin piiloon eikä kellotettu, mutta varmaan joku 3 min meni.

Makuun jälkeen käytiin laittamassa hallin toiseen laitaan ruutu häiriöksi. Ritalla tulikin ruutuun aikamoinen imu, mutta otettiinkin seuraamista. Aluksi löysäsi, ja jouduin jopa peruuttamaan. Loppua kohden paransi, ja olen huomannut että tekee sitä suhteellisen usein... Syttyy hommaan. Eilan mukaan näytti epävarmalta, että mitä tulee tapahtumaan... Vaan miten se korjataan. Joku juju siinä on, kun löysää. Pitäs osata kouluttaa paremmin. :-)

Sitten tehtiin yksi liikkeestä seisominen. Se meni ripeästi eikä kai siinä ollut korjailtavaa. Sitten vielä kolme luoksetuloa pysäytyksellä. Kaikilla valuu pari metriä, mutta eikai se laukasta voikaan seinään pysähtyä. Ekalla teki koko liikkeen, kahdella Eila kävi koiran tietämättä laittamassa lelun sen selän taakse, ja vapautin Ritan sinne seisomisesta. :-) Sitten Rita naruun odottamaan kun Eila treenasi koiransa kanssa. Rita kerran piipahti... Mutta vaan kerran.

Seuraavana otettiin Ritan kanssa liikkeestä maahanmeno niin, että Eila kävi viemässä taas lelun selän taakse. Ensimmäinen meni hyvin, mutta jo toisesta alkaen ennakoi... On kuulemma harvinaisen ennakoiva tapaus, kun jo yhdestä ennakoi. Tanja analysoi tämän niin, että olen kouluttanut siitä ennakoijaa. Kun sen pitää aina tehdä pitkiä sarjoja ja tarjota... koittaa keksiä homman juju itsekseen ja tehdä toistoa toiston perään. Näinhän se on, perskule. Nyt liikkeistä jäämisiä vain yksittäin, ja jos yhtään ennakoi niin käskyä ei heru.

Sitten pieni tauko taas, jonka jälkeen otettiin se ruutu. Koitin lähettää hallin toisesta päästä, vaan neiti tulkitsi ruudun edessä olevan karvatupon alustaksi. Nuuski sitä, sitten meni epäröiden ruudun reunalle... Sitten uudesta lähetyksestä karvatupolle ja maahan. Hmm. Otettiin lyhyeltä matkalta alustalla, ja meni alustalle maahan. Kun menee huonosti, ni menee sitten kunnolla (okei, samalla targetilla on opetettu mm. ilmasuketjun näyttö = maahanmeno). Ei saa jättää mitään puolitiehen, toteaa Ritva. Sain sitten käskytettyä "paikka" komennolla seisomaan. Sitten pidennettiin matkaa hallin toiseen päähän. Kerran pysähtyi ruudun etureunaan -> kutsu takas ja uusi lähetys. Ei noteerannut kyllä juurikaan enää targetia. Sitten pieni tauko taas jonka jälkeen otin ilman targetia lähetyksen hallin toisesta päästä ja neiti pätkäytti ruutuun laukalla ja jäi oikeaan paikkaan. :-) Siitä lelupalkka ja sen leikin lopetus.

Olihan se otettava loppuun tuttu tunnari vielä. Viime viikon takaisku kummitteli takaraivossa, mutta turhaan onneksi. Eila laittoi omanhajuisensa kapulat pinoon ja oma niiden viereen muutaman sentin päähän. Rita nuuski kaikkia, mutta otti oman. Tehtiin vielä toinen toisto, jossa Rita nuuski, otti oman ja sitten olisi varmistellut mutta kehusta toi jo valitun. :-) Eli itseluottamusta. Eli onnistumisia. Eli toistoja.

"Sun pitää olla tiukempi koiralles, sillä on liian kivaa"

Nomekurssi alkoi tänään. Olin hyvissäajoin paikalla, ja käytiin kouluttaja Ullan kanssa lenkittämässä koirat. Tai ensin oli mukana vain Ullan koira, ja Rita vinkui autossa. Sitten otin neidin, ja se oli kierroksilla. Kun näki, että Ulla lähti koiransa kanssa metsään niin sillä flippasi. Lukittautui kohtaan eikä tohtinut liikkua ja päästipä jonkun äänenkin. Odoteltiin sitten paikallaan kunnes he tulivat metsästä.

Rita oli kumma koko treenien ajan. Muistin taas, miltä tuntuu kun koira tulee treeneihin ilman ohjaajaa... (joskin treenin jälkeen huomasin, että neidiltä tulee todella paljon maitoa). Ajoittain haki kivasti kontaktia, mutta työläät treenit oli. Aloitettiin rivissä istumalla. Eteen heitettiin dameja, ja ohjaajat sitten noutivat ne. Rita sai olla hihnassa odottamassa, mutta ei se edes noussut. Sitten harjoiteltiin damin pitämistä ja kuljetusta, ja nämä oli Ritalle helppoja ja tuttuja juttuja.

Käytiin kukin viemässä koirille muistit omiin suuntiinsa. Ritalle vein tietä pitkin 50 metrin päähän. Reippaan linjan teki, ja hyvän palautuksen. Sitten harjoiteltiin seuraamista ja pillipysähtymistä niin, että kesken seuruun pysähdys, "istu"-käsky ja pillikäsky päälle. En tehnyt tätä Ritalle, kun ollaan pysähdyksiä harjoiteltu jo muilla keinoilla.

Sitten otettiin rinteeseen markkeeraukset. Ennen Ritaa suoritti yksi koira, ja annoin Ritan katsella sen työskentelyä. Istui hiljaa ja kiinnostuneena. Sitten kävelimme suorituspaikalle ja otettiin Ritalle markkeeraus. Veikkaukseni oli että a. karkaa ja/tai b. markkeeraa huonosti. Olin väärässä kummassakin. Markkeeraus oli monelle vaikea, mutta Rita suoritti sen suoraviivaisesti. Nopea palautus perusasentoon. Otettiin toiseen suuntaan markkeeraus lumivallin taakse. Lumivallin vieressä oli pikkumökki. Jostain syystä Rita palautti mielummin kiertäen mökin kuin kiiveten lumivallin yli. Teki toisella toistolla saman... Sitten peruutin 50 m taaksepäin ja otettiin pidempi markkeeraus, jonka senkin suoritti suoraviivaisesti, vaikka minäkään en nähnyt tarkkaa pudotuspaikkaa. :-) Ei siis karkaillut, eikä muutenkaan pölhöillyt.

Palautteena tuli, että koira on teknisesti taitava, ja korviin jäi kommenttin "Sun pitää Noora olla tiukempi sun koiralles, kun sillä on liian kivaa". Sitten vitsailua siitä, että nome on vakava laji... Kun annoin matkaa kasvattaessa Ritan mennä vapaasti, ja kun ojensin dameja pois niin Rita loikkasi perään ja kun annoin käskyn niin odotin, että se tottelee, enkä antanut hihnasapiskaa kun ei totellut. Ohjeeksi tuli ottaa koira haluun tiukemmin, näyttää sille kuka on johtaja... kiertää treenin alussa hihna tiukalla kehää ja jyrätä koira jos edistää. Näyttää, että mä päätän nyt, ja tämä sitten laskee koiran virettäkin. Noh, nää on taas näitä ohjeita, jotka ei ole meitä varten, eli joojoot vaan. Mutta tosi hyvää ryhmätreeniä sain Ritalle! Olis pitänyt tuohon kommenttiin muuten vastata, että sittenhän oon päässyt tavoitteeseeni, kun koiralla kerran on kivaa. ;-)

Nomemaailman karu ajatusmalli on, että koirien on oltava tottelevia robotteja. Kun tehdään, koira ei saa keskittyä kuin työhön. Mun ajatusmalli on, että koira saa tehdä miten vaan, kunhan homma on sille mielekästä.Tietyissä rajoissa tietysti, olenhan mäkin tiukka kouluttaja, joskin eri tavalla kuin nomessa tiukalla kouluttajalla tarkoitetaan. Jotenkin sitä vaan tunsi itsensä ihan pilipalikouluttajaksi, kun osa porukasta vaati koirilta niin piiruntarkkaa tottista, ja heti sakotettiin koiraa jos teki väärin. Vain muutama palkkasi koiran namilla. Mutta sitten kun alettiin hommiin, niin olen itsekin tosi tyytyväinen Ritan tekniseen suorittamiseen.

Tuota valeraskautta seuraan nyt kunnolla, niin ei tarvitse ensi juoksun jälkeen taas arvuutella. Eli juoksu loppui tammikuun lopussa, ja maidontuotanto alkoi 24.3, eli 52 päivää juoksun loppumisen jälkeen. Tuossa välissä oli helmikuun lopussa/ maaliskuun aluessa parin viikon pätkä, jona nisät turposi ja laamavaihde oli päällä. Me jäädään taas kevyelle treenille. Keskiviikon hallivuorot käydään tekemässä, mutta maastotreenejä kartetaan. Ketuttavaa koska aika kevyesti ollaan muutenkin treenattu. Pikkujuttuja reenaillaan kotona, jotta kumpikaan meistä ei menetä mielenterveyttään. Kyllä sapettaa. Ja Rita on nyt käyttänyt todenteolla aikaansa nukkuen. Nukkuu kokoajan kotona ollessamme. Paitsi tänään kun tulin kotiin, niin kuului vinkumista alaovelle asti. Eipä ole sitäkään tehnyt sitten pentuajan, vaan liittyykö tähän... Voi  v%&!#n narttujen vaivat.

Hölkkä, hölkkä!

Kuten aiemmin suunnittelin, otin Ritan mukaan juoksulenkille. Heti ensimmäisestä kilometristä lähtien kaduin päätöstä. Rita ei ole vetokoira, ja se on ihan ok. Mutta juoksisi edes vähän edellä tai edes vierellä. Vaan ei, se juoksee perässä. Ei kuitenkaan niin, että mun tarvitsisi sitä vetää, mutta perässä joka tapauksessa. Ärsyttävää pitää vetovyötä väärinpäin. :-) Tavoitteenani juoksulenkeillä on juosta kilometri kuudessa minuutissa (eli 10 km tuntiin), ja tänään päästiin vähän tuota ripeämpään aikaan: 5,9 min/km (10 km / 59 min, 25 s). Koko matkalla Rita juoksi mun edellä 200 metriä kun tultiin tielle, jolla ollaan joskus tehty verijälkeä. Pyyhällettiin paikan ohi, ja laama jäi taas selän taakse juoksemaan. Itsestä ei juoksu ole aikoihin ole tuntunut yhtä pahalta, joskin reitti oli melko mäkinen.

Hide and seek

Eli tänään oli hälytreenit Nummelassa.

Vuoden viides etsintäharjoitus. Aika hyvää tahtia edetään, kun koko vuoden tavoite oli 12 etsintäharjoitusta. Tarkottaaks tää, että loppuvuosi vaan maataan laakereilla? ;-) Noei! Vaan ollaan saatu kivan monipuolisesti erilaisia harjoituksia, eikä pelkkää metsähakua. Tänään etsittiin taajamametsässä, sekä koulun ja uimahallin ympäristössä.

Meillä ikävänä häiriönä vanha rulla, joka oli kamala. Irtosi neljä kertaa koko etsimisen aikana. Joku on vaan hukannut sen meidän uuden (kalliin) rullan. Paree löytyä... Tuli kuitenkin hallittavuus testattua kun aina kutsuin sen luokse rullan irrottua ja ainahan se tuli.

Ensimmäisellä alueella oli rouva harjaamassa koiraansa, ja odotettiin muutama minuutti, että hän tuli pois alueelta. Lähetin Ritan sitten, ja kappas, koirahan ilmaisi koiralta kynityt karvat! Joo, haiseehan ne ihmiselle. Oli kuitenkin epävarma ilmaisu (palautuksessa nuuski sivulta hajuja ja tutki niitä), eli on panostettava esineilmaisuun! Vai oliko tää vaan niin epämääräinen esine...

Kierrettiin alue reunoja pitkin, ja oli melko simppeli pikkualue. Luoteisrajalla Rita yhtäkkiä irtosi - alueen ulkopuolelle. Annoin mennä vähän matkaa, kunnes kello ei kuulunut. Otin jo pilliä suulle ja lähdin etenemään. Onneksi en kutsunut, sillä neiti palasi rulla suussa. :-) Löytyi Ritalle uusi henkilö, joka oli houkutellut koiraa keppileikkiin. Rita ei ollut intoutunut mukaan vaan tunnollisesti ottanut rullan suuhun. Vielä näytöllä innosti koiraa, mutta sitä ei juksattu ja sai sitten kissanruokaa palkaksi. :-) Alue oli pienen pieni, 1,5 hehtaaria, ja maalimies löytyi varsin pienellä vaivalla.

Palattiin autoille ja odoteltiin siinä hetki ennen kuin meille annettiin uusi alue: koulun ja uimahallin ympäristö. Lähdettiin ensin tutkimaan syvennystä. Itse kiersin keskialueella ympyrän sillä aikaa kun ihana itsenäinen koirani kiersi kaikki nurkat. Annoin sen kulkea liina perässä, ja aina välillä kutsuin Ritaa luokse ja pidin hetken liinasta kiinni (jos mentiin esim kulmien taakse). Rakennuksen nurkalla oli syvennys, jonka perällä rojua ja kottikärryt ja totesin että olis aika mainio piilo... Rita kävi paikan tutkimassa ja totesi tyhjäksi ja mä luotin sen arvioon (ja paikka tosiaan oli tyhjä). Jatkettiin tutkimaan pieni metsä/lumivallipaikka. Ensin Rita kävi valleja itsenäisesti, sitten menin sen kanssa karttureiden jatkaessa tiellä kulkuaan. Jatkettiin kentän laitaa, jossa aidalla oli lapaset ja pipo. Rita pysähtyi niiden alle ja alkoi haun. Annettiin sille tilaa, ja sieltä se sitten nappasi hajun ylhäältä. Ilmaisi rullalla, ei noudolla. Mä kysyin, että "onko nää ny mukana harjotuksessa vai?" ja koira pudotti rullan, ja ilmaisi uudelleen. Hyväksyin ja mentiin näytölle. Ne eivät olleet treeninjärjestäjän sinne laittamat, mutta koska toinen koirakko oli niitä käynyt sörkkimässä -> haisivat ihmiselle. Niin se luotto, ei kai tuo höpsö esineitä omaksi huvikseen ilmaise, jos ne eivät ihmiselle tuoksu...

Sitten jatkettiin kentän toista laitaa ja käytiin rakennuksen reunan syvennyksiä läpi. Rita on kyllä omiaan tuollaisessa etsinnässä: tekee vapautuneesti ja itsenäisesti. Sitten tultiin rakennuksen koillisreunalle, ja siellä olevalle syvennykselle. Ritasta näki, että nyt tuoksuu... Kävi tien vasemmalla puolella, mutta lähti nenän perässä aidan yli umpihankeen oikealle (suoraan maalimiestä päin), mutta palasi tielle. Kiersi itsenäisesti kaikki syvennykset kunnes palasi yhdestä rulla suussa. Löytyi nainen ja "itkevä" lapsi. Palkkasin Ritan ja jätin sen "kärpäsellemme" pidettäväksi. Sitten annettiin "ensiavut" ja palattiin autolle. Rita olisi jatkanut vielä hommia kun talon nurkassa hengaili ihmisiä, ja hirveä veto oli heidän luokse... :-D

Kiva treeni tuli, vaikka aluksi karvanilmaisuepisodi saikin mut epäilemään jotain ihan muuta. Ritalla meinaan alkanut taas maidon tuotanto. Noh, on nyt saanut kaksi päivää pitää täyslepoa. Oli pirteänä alusta loppuun, eli siitä en voi valittaa. Ihana oma Rita taas. Etsinnästä sen kanssa tullut "rutiinia", hyvällä tavalla. :-) Se on se miljoona kertaa mainittu ja mainostettu luottamus nääs (ja vielä miljoona kertaa aion mainostaa!).

Melkein hyvä tokokoira

Aina vaan melkein. Se on melkein hyvä alossa, vähän vähemmän avossa ja melkein osaa ylempiäkin luokkia. Mutta ikinä mikään ei ole täydellistä, ei yksikään liike. Mää tahdon täydellisyyttä!

Tänään oli oikein onnistuneet treenit (varsinkin niiltä osin kun se on tärkeää, eli koira oli taas ihana oma ja superreipas itsensä!), mutta automatkalla puitiin Eilan kanssa meidän ongelmaliikkeitä. Ahistaa, mitä enemmän niitä pohtii... Ongelmia seuraavissa liikkeissä:

• Tunnari (tän päivän episodin jälkeen, selostus lopussa)
• Kaukokäskyt
• Joskus 5 metriäkin on liikaa, miten me saadaan matka 10 saati 15 metriin...
• Kaukojen seisominen. Blaah. En osaa tähdentää tässä ongelmaa, tässä vaan on ongelma.
• Ohjaajan koordinaatiokyvyn puute. :-D
• Kun tehdään itse, osaan seuraamisissa keskittyä käännöksiin. Kun tulee käskytettynä enkä tiedä reittiä, en saa itseäni seurauttamaan samalla tavalla.
• Sivuaskeleen vasemmalle. Vaatii kuivareeniä ilman koiraa.
• Ennakointi.

Yksi ikiongelma puuttuu listalta: liikeestä maahanmeno. Rita teki tänään niin nopeat maahanmenot, kävelystä sekä juoksusta.

Tänään tehtiin paikalla makuu tuplakäskytettynä, niin että toteltiin vasta toista käskyä (häiriötä koiralle). Makuutettiin yli kolme minuuttia, olin piilossa. Oli kuulemma maannut nätisti. :-)

Sitten tein hyppyä. Ensin tehtiin takaisin tuloja; suoraan esteen edestä, viistosti, enemmän viistosti ja sitten kaksi toistoa esteen vierestä suorasta kulmasta. Sitten esteen ylimenoja. Ensin ihan edestä, sitten viisti, sitten etäisyyttä kasvattaen (5-10 metriä). Etäisyyttä kasvatettiin, koska epäröi silloin hypylle menoa, nyt epäröinti oli poissa ja tilalle oli tullut hurjasti työiloa. Kaikki liikkeet meni laukalla ja perusasentoon tultiin loikalla. :-) Tehtiin kokonaisia liikkeitä, kolme ALO-hyppyä ja kaksi AVO-hyppyä. Jokainen näistä meni ongelmitta.

Seuraavana tehtiin liikkeestä seisomista. Aluksi kävelystä, sitten juoksusta jäämistä. Tehtiin AVO-liikkeenä. Nämä meni kaikki hyvin. Sitten vahvistettiin paikalla seisomista. Kiertelin Ritaa, ja jäin seisomaan eri puolille sitä. Ei häiriintynyt siitä :-)

Sitten sama maahanjäämisellä, eli kävelystä ja sitten juoksusta. Meni kaikki nopsaan - siis jopa juoksusta putosi suoraan etupää edellä! Sitten tehtiin seisominen väliin, mutta ennakoi maahanmenon. Uusinnalla teki oikein. Sitten menikin maahan ilman mitään käskyä tietyssä kohdassa. Ennakoi siis jäämistä tietyssä kohtaa. Onneksi paikalla oli Eila, joka tuli meitä jeesimään. Seurauttelin edestakas ja vahvistin seuraamiskäskyllä aina siinä ennakointikohdassa. Eila kertoi, kun seurasi hyvin ja pystyin käskyttämään. Katsoi että annanko koiralle ylimääräisiä merkkejä, mutten anna.

Testattiin sitten jäämisiä eri paikassa, ja ennakointi loppui. Palattiin takaisin vanhaan paikkaan ja ennakoi taas. Sitten tehtiin viistosti paikan ohi, eikä ennakoinut ja teki ripeän maahanjäämisen. :-)

Sitten Eilan avulla katsottiin taas seuraamisen sivuaskelia. Oikealle osaa hyvin, mutta vasemmalle vaatii oman koordinaation paranemista. Vinkiksi saatiin lähteä vähän "loivemmasta" askeleesta vasemmalle. Saatiin muutama hyvä toisto alle ja jatketaan kotona.

Loppuun tunnari. Ollaan tehty aina hölmösti, eli hajuttomilla kapuloilla... Tänään ekaa kertaa hajustetuilla kapuloilla. Rita otti ekan rivin päästä ja toi sen... Sitten uusinnalla otti oikean. Seuraavaksi otti ekan johon törmäsi suuhunsa, mutta jatkoi nuuskutusta ja vaihtoi oikeaan. Ei jessus miten tuli takapakkia kun oli kunnolla hajustetut kapulat! Saatiin neuvoksi palata alkuharjoituksiin mutta ehdottomasti hajustetuilla kapuloilla. Ja nyt on tehtävä onnistumisia, ettei koiralle tule tavaksi tuota ottaa eka kapula suuhun ja jatkaa sitten nuuskuttelua, että mikä olisi oikea. Äh. No, treeni ei lopu koskaan.

Toteltava on, vaikka tyhmät komentaa

Viimeisellä kurssikerralla meillä oli eri ohjaaja, joka on sattumoisin kouluttajana meillä myös tulevalla nomekurssilla. Tehtiin paikalla makuu, liikkeiden yhdistämistä sekä seuraamista. Paikalla makuun tein tänään ilman piiloa. Rita nuuskaisi taas maata ihan lopussa, joskin ALOssa sillä tuskin on väliä.

Seuraavaksi otettiin ketjuttamista. Päätin ottaa luoksetulon ja liikkeestä seisomisen, eli varman päälle. ;-) Näin jälkikäteen harmittaa etten ottanut liikkeestä maahanmenoa: olisin siihen saanut taas uusia vinkkejä. Luoksetulossa törmäsi (jee, koira, jolta viime tunnilla puuttui vauhti!), ja olisi kuulemma ollut 9. Eikös se sitä kokeissa ole ollutkin, lukuunottamatta arrgh-ärrrgh-nollaa. Liikkeestä seisominen meni hyvin, joskin itse vilkaisin taakse kun näytti aivan kuin olisi mennyt maahan. Vaan siinä se seistä möllötti. En ottanut perusasentoa, vaan "käsky"-komennon jälkeen odotin muutaman sekunnin ja vapautin.

Seuraamista ennen tehtiin tuttuja kontaktihäiriöitä. Rita vilkaisi, kun edessä taputettiin käsiä, muuten oli hyvin. Tuskin saan sitä ikinä niin ettei vilkaisisikaan, mutta kunhan ei jää tuijottamaan vaan ottaa kontaktin samantien takaisin minuun. Seuraamisessa seurautettiin melko pitkä kuvio. Ensin seurautettiin eteen joku 5 m sitten pysähdys, jonka aikana kouluttaja totesi muille että "tällaista on hyvä tokoseuraaminen; ohjaaja on kuin robotti". Siitä jatkettaessa Rita pudotti kontaktin ja taaaas mä peruutin ja aloitin alusta. Ei ollut ihan mun mieleistä seuraamista, mutta syttyi siihen mukaan. Juoksuosuus meni tosi hyvin, täyskäännöksessä ei ollut tarpeeksi täpäkkä. Sitten kouluttaja kysyi muilta että löysivätkö he seuraamisesta jotain vikaa. Totesin itse, että paljonkin. Vastaus oli että "no sinä varmaan löysitkin, mutta löysikö muut?". :-D Kommentit oli varsin kivoja: "noutajalajeja harrastavalle koiralle harvinaislaatuisen hyvä kontakti", joskin olen itse nähnyt upeasti tokoseuraamista osaavia nomekoiria... "Vähän joissain kohdissa ehkä löysyyttä". Ai vähän. :-) Mukava oli tämäkin kouluttaja, jonka kanssa vedin viime jaksolla yhden kurssin. Ilolla odottelen nomekurssia.

Päätin, että starttaamme tokokokeissa 19.5. ALO-luokassa oman yhdistyksen kokeessa. Sitten 9.6. SM-kokeessa myös ALOssa (toivottavasti saavuttaen viimeisen ALO1-tuloksen). Noutajien tokomestaruuksissa starttaillaan sitten ensi kertaa AVO-luokassa, ja toinen startti viimeistään piirinmestaruuksissa, jos Rita ei pukkaa juoksua.

Lisäsin "kalenteriimme" myös muita kokeita. Ajatuksena olisi keskittyä kevät hakuun ja kesällä skarpata NOMEssa. Tai ei sitä tiedä, miten kurssilla intoutuu. :-) Mutta näin alkuun tavoitteena olisi startata Flattikerhon nomekokeessa elokuussa. Samaisilla seuduilla näyttäisi järjestettävän kuin vuotta aikaisemmin taivuttelin Ritan. Mutta kaikki kysymysmerkillä. Jos ei natsaa niin ei sitten. Tällä hetkellä vaan kaikki on niin hyvin Ritan kanssa. Se osaa, se osaa, se osaa... :-) Nomea ajatellen pitää kania jäljestää ja WT:tä ajatellen pitäisi malttia kasvattaa... Mutta ekaa kertaa fiilis alkaa oikeasti olemaan muuta kuin never ever never.

Loppukokeeseen valmistautumista

Loppukoe häämöttää neljän viikon päässä. Sitä ennen pohdittavia asioita.

Pidemmät treenit
Tehdään vain kaksi etsintää ennen koetta. Suunnitelman mukaan siis yksi etsintäharjoitus (hälytreeni) sekä yksi kokeenomainen harjoitus, jossa testaaja mukana, hallittavuusosio... ja kaikki. Siis loppukoe. Tämä suoritetaan 5.4., eli reilu viikko ennen todellista loppukoetta. Etsintäharjoitus on tulevana lauantaina 24.3. Sen sisällöstä en tietenkään etukäteen osaa sanoa.

 Ilmaisuharjoitukset

- Kokonaan pressulla peitetty maalimies
- Pitkältä matkalta ilmaisu (uudelleenilmaisun vahvistaminen)

Hallittavuus

Osaksi jokaisen treenin rutiinia. Alkuun pimeällä paikallaolo välipalkoilla. Etsintätreeneissä otetaan vähintään yksi pysähdys, muissakin treeneissä mahdollisuuden mukaan. Pysähdystä pilliin harjoitellaan myös nome-treenien yhteydessä, sekä hallittavuutta noin ylipäätänsä tokossa.

Suunnistaminen
Suunnistusharjoituksia pitäisi tehdä sen verran, että harjoitellaan ylipäätänsä alueen suunnistamista pimeässä. Etsintäsuunnitelma mulla onkin jo pohdittuna. Tarkoitus on "aaltoilla" läpi alueen tuulta vasten, tietysti maastonmuodot huomioiden. Suunta on helppo ottaa jo ennen aluetta, etsintäsuunnitelmaa tehdessä. Samaa suuntaa hyödyttäen tehdään leikkaukset alueella. Leikkauksien väliksi noin 50 metriä. Kokeessa kartturilta on lupa kysyä tarkempi sijainti, ja tätä voi hyödyntää, mikäli aika on käymässä vähiin eikä moneen leikkaukseen ole enää aikaa.

Fyysinen kunto

Otan jatkossa Ritan mukaan juoksulenkeilleni (juoksen 10 km pari kertaa viikossa).

Henkinen valmentautuminen ;)

Tämä on ollut heikoin kohtamme aiemmissa kokeissa. Nyt, kuten monen monta kertaa todettu, luotan Ritaan. Mennään kokeeseen, ei kokeilemaan. Ainahan voi sattua mitä vain, mutta uskon Ritaan ja meihin. Ja tällä kertaa aion tosiaan valmentautua paremmin etukäteen. Sopivasti treeniä, mutta ei liikaa, ja harjoittelen itsekin omaa osuuttani. Lisäksi harjoituskoe tuo varmasti varmuutta (jos menee hyvin).

Tällaista tänään, millaista huomenna?

Huhhuijaa, tarkoituksena oli taas pitää vauhtitreeni, mutta ongelmaksi tuli tietty tuo hanki! Saatiin kaksi meille uutta maalimiestä, mikä oli hyvä juttu. :-) Otin kolme maalimiestä polun varteen, 50 m välimatkoilla ja niin etteivät näkyneet polulle. Kaksi ensimmäistä olivat polusta joku 15-20 metriä, eli koiralle kivasti rämpimistä. Viimeinen oli polusta 5 m.

Lähetyspaikalta ekalle maalimiehelle oli 100 m, ja Rita ponkaisi suoraan sille lähetyksestä. Juoksi ohi maalimiehen jäljen, ja nappasi hajun ilmasta. Rämpi umpihangessa kuusen alla istuvan maalimiehen luokse, ja otti rulla. Kääntyi lähteäkseen, mutta päätti vielä kurkata maalimiestä ja sitten tuli sitten. Ei ollut lähminyt, mutta miksi piti varmistaa? "Löysinhän mä varmasti ihmisen?" :-D Hyvä ilmaisu ja sitten mentiin yhdessä näytölle. Maalimies palkkasi.

Sitten seuraavalle lähti innoissaan ja tällä kertaa irtosi mielestäni jälkeä pitkin. Maalimies makasi ojassa, ja Rita oli napannut rullan koskematta maalimieheen. Hyvä ilmaisu ja siitä näytölle.

Viimeiselle jäin itse kulkemaan aika hitaasti. Näin kun Rita oli maalimiehellä (oli lipaissut tuttua maalimiestä kasvoista) ja sitten toi rullan. Lähdettiin näytölle, mutta päätin ottaa toisenkin ilmaisun. Odotin, mutta koska Ritalla oli muhun näköyhteys, niin ei niin spontaanisti lähtenyt tuomaan. Ehkä 10 s odotti ja sitten tuli ilmaisemaan uusiksi. Maalimies palkkasi tämänkin. Sitten leikittiin Ritan kanssa lelulla pikkasen.

Taas tällänen treeni, jolla ei oikein ollut muuta kuin motivaatioidea. Mutta hyvät ilmaisut ja rullan luovutukset. Uudelleenilmaiseminen ei ollut tarpeeksi spontaani, mutten ole sitä koskaan vaatinut kun on näköyhteys koiraan. Lisäksi jännä tuo varmistaminen. :-) On sitä tehnyt muutaman kerran joissain tilanteissa (en yhtään oikeasti muista nyt että missä, mutta muistelisin että on noin joskus tehnyt...). Olisko varmistellut kun matka maalimiehelle oli niin tuskaisa? Lisäksi taas hyvänä bonuksena kaksi uutta maalimiestä. Muuten aika turhat treenit, ei tullut sellasta motivaatiorallattelua kuin toivoin. Toisaalta seuraava treeni on lauantaina hälytreeni, niin ihan kevyt pohja sille.

Huomenna tokoa. :-)

Luottamus on luksusta

Mitäs me lomalaiset... Eli treenata ei olla ehditty sitten keskiviikon. Koirapuuhat on silti pitäneet kiireisinä: torstaina olin pitämässä luentoa naksutinkoulutuksesta ja eilinen meni Uudenmaan koiraporukoiden hälytreeneissä. Hälytreeneistä köröttelin Vihtijärvelle Anssia vahtimaan. Yö olikin melkoinen: Rita nukkui kainalossa, että Anssi ei olisi kimpussa. Anssi oli tosi levoton, kun tyttö nukkui samassa sängyssä. Eipä varmaan kukaan nukuttu erityisen hyvin. Sitten Rita sai tulla mukaani hakemaan kaveria Klaukkalasta. Tämä kaveri saikin sitten mennä meille piiloon. :-)

Vein hänet autolla piilolle, eli ei ollut hajujälkiä joita seurata. :-) Lähdettiin Ritan kanssa pihasta taluttaen. Päästin vapaaksi Vihtijärventien ylitettyämme. Rita merkkasi heti lähtiessä aika paljon (eikä ihme, kun edeltämme oli juuri mennyt äiti lapsineen). Kävin Ritan kanssa kiertämässä hankia, mutta koska mitään ei (tietenkään) löytynyt, jatkettiin polkua pitkin. Lähetin Ritaa jäljille, muutaman kerran yksikseen, mutta monesti menin neidin mukana. Kiersin koiran mukana kaikki merkkaukset kuten olisin tehnyt, jos en olisi tiennyt maalimiehen sijaintia. Lisäksi otettiin yksi pysäytys, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. :-)

Pääsimme polun päähän. Maalimies oli umpihangen keskellä kiven takana istumassa ja juomassa siideriä. Maalimiehen jälki lähti lounaisreunalta. Jäljen kohdalla Rita kiersi kiinnostuneena tien toisella puolella (puski hajua sinne?). Sitten käännyimme Vihtijärventielle, ja Rita sai hajun. Lähti laukkaan, mutta piti kutsua se takaisin, koska luulin, että tiellä oli tulossa auto. Eipä ollut, mutta neiti totteli vaikka oli hajulla. Jatkettiin tietä pitkin, kun neiti taas pisti laukaksi. Loikkasi penkan yli ja vilkaisi mua. Tuin neitiä ottamalla itsekin askeleen penkkaan. Noustiin rinnettä ylös, ja Rita irtosi. Palasi pian rulla suussa (mainio ilmaisu). Lähdettiin näytölle. Rita oli ottanut rullan metrin päässä maalimiehestä (ei ollut hipaissutkaan, vaikka erittäin tuttu maalimies, jolla vielä siideritölkki). Maalimies palkkasi kissanruualla, ja minä lelulla. :-)

Taas oikein, oikein onnistuneet treenit. Ritasta on tullut kyllä mainio, ja luotan neitiin 100% näissä hommissa. Jotenkin sen kanssa on vaan niin helppoa. Ja kaikki mitä tämän saavuttamiseen vaadittiin oli lisää etsintätreenejä. "Kokemus" tuo varmuutta. :-) Aikaa meni 23 min, ja matkaa taittui 1,5 km. Ihanaa oli, että Rita oli lähtiessä niiiiin iloinen ja reipas. Ja koko etsinnän ajan kuulolla ja valmiina tutkimaan jälkiä joille sen lähetin. Ihana saada oikea Rita takaisin. :-)

"Mitäs me perfektionistit?"

Totesi hän tässä artikkelissa. 

"Toisia jaksaa kiinnostaa se täydellinen perusasento vuodesta toiseen. Toisten mielestä maailmassa on tärkeämpiäkin asioita. Ihailen suuresti niitä, joilla riittää energiaa ja jotka rakentavat eläimistään täydellisyyttä päivästä toiseen."

Niin, rakentavat eläimistään täydellisyyttä. Tavoitellaanhan me täydellisyyttä, joskin tiedän ettemme sellaista tule tavoittamaan. Aina on parannettavaa. Aina. Kyllähän sitä aikaa olisi enemmän kaikelle muulle, jos riittäisi, että hommat on sillä tasolla että koira "osaa tarpeeksi". Mutta se koetaso. Mutta ne tavoitteet. Mutta se kouluttamisen ilo. Ennen kaikkea se.

Talven treenikautta mennyt nyt 17 viikkoa, jäljellä reilut kuusi viikkoa. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ja pelottavinta se, että mun mielestä mä tein tilannekatsauksen ihan just - eli yli seitsemän viikkoa sitten! Liekö me mitään saatu aikaiseksi sinä aikana? Siistin listaa poistamalla sieltä turhat kohdat. Kaikkea ei vaan ehdi, eikä aiota koittaakaan. Tämän hetkinen motivaatiomittari näyttää superpositiivisesti haun kohdalla. WT-treenitkin kiinnostaisi kovin kovin kovasti, mutta se aika... Tokomotivaatio tällä hetkellä jossain... piilossa. Ei sillä että tympis, ei vaan innosta.

Katsotaanpas missä vaiheessa suunnitelmaa mennään...

TOKO

Tilanne marraskuussa 2011: AVO-liikkeet jotenkuten hanskassa. Kaukokäskyissä köhitty eniten, mutta nekin alkaneet luistaa. Seuraaminen tietty vaihtelevaa, vire ja kontakti putoaa herkästi. VOI-liikkeistä ruutua ja ohjattua noutoa tehty osissa, ja sujuu vielä toistaiseksi ihan ok. Liikkeestä maahanmeno hiiiidaaas.

Talvikauden tavoite: AVO-taso, VOI-alkeet. AVO-kokeeseen talven juoksun jälkeen.

Tilanne tammikuussa 2012: AVO-liikkeet hanskassa. Liikkeestä maahanmeno saanut nopeutta takapalkan ansiosta ja kaukokäskyt parantuneet. Jos koiran vire matala, niin kaket köhii edelleen. Tehty myös VOI- ja EVL-liikkeitä ihan urakalla. Seuraaminen parantunut, kiitos Eilan.

Tavoitteet siis täytetty jo nyt, ja VOI-alkeet on nyt jo EVL-alkeet. :-)

Tilanne maaliskuussa 2012: Ollaan oltu jokseenkin laiskoja, ja luistettu suunnitelmista. Toki tässä välissä oli parin viikon treenitauko ja sitten vielä valeraskaustauko, mutta ihan luvatonta vapaaliitoilua ollut. Pakko oli selata blogia taaksepäin, että varmistuin että ollaan edes treenattu. AVO-liikkeet ei vaikuta niin aurinkoisen ihanilta kuin tammikuussa. Kapulalle ei karkaa noudossa enää, se on superjee. Toinen superjee on rutkasti parantunut perusasento! Mutta kaukoissa se vanha tuttu epävarmuus siinä maasta istumaan nousemisessa iskee väsyneenä. Kontaktia ollaan vahvistettu paljon, ja sillä saralla alkaa jo näkyä valoa. Liikkeestä jäämisissä seisominen on hieno, mutta maahan jääminen hidas, edelleen. Joskin ajoittain tekee superisti, mutta se varmuus. Paikalla makuut menee tasasen varmalla tahdilla. VOI/EVL liikkeitä ei juuri olla tehty. Jonkin verran hyppynoutoja ja ne kiintiötunnarit.


PERUSASENTO

• Tavoitteena suoristaa perusasento talvikauden aikana / En ole tehnyt, mutta tämä on pakko tehdä ennen huhtikuuta. / Wuhuu, hyvä me! Suoristuneempi ainakin. ;-)

SEURAAMINEN

• Näillä neuvoilla / Neuvot toimineet, näillä jatketaan. :-) / Näillä ja tämän hetken tokokurssin ohjeilla, eli perusasentoon kesto ja häiriöt, sitten seuraaminen.

KAUKOKÄSKYT

• Kriteerinä takajalkojen paikalla pysyminen / Musta tuntuu, että seisomaan meno tulee olee haasteiden haaste.
• AVO-kaukot
• kasvatetaan matkaa ennen koetta ainakin 15 metriin, jotta osaa enemmän kuin koetaso vaatii / Ei olla saatu matkaa kasvatettua... / Matka kasvanut ajoittain, jopa yli 15 metriin. Mutta vain ajoittain, päivittäisessä reenissä ei onnistuisi.
• harjoituskertoja pelkillä suullisilla käskyillä / käsimerkeillä / Tämä myöskin tekemättä, mutta otetaan loppukauden asiaksi. / Näitä tehtiin useinkin kun vahvisteltiin kaukoja ruokakupilla.
• VOI-kaukot
• Seisominen hiottava ensin kotona kuntoon, vasta sitten viedään pihalle / Luvattoman vähän ollaan treenattu seisomista. Kun tehdään, tekee hyvin. Lisää aikaa tällekin. / Kuten ylempänä todettu: haasteiden haaste. Saattaa liikuttaa toista takajaloista korjatakseen asentoa.
• Etäisyyden kasvattaminen asteittain - pohdittava, missä määrin talvikaudella / Aika maltilliseksi tulee jäämään tämä matkan kasvattaminen. / Ollaan tehty seisomaan nousemisia istumasta ja maasta ehkä noin viidestä metristä.

LIIKKEESTÄ JÄÄMISET

• Seisomisen vahvistaminen
• seisominen juoksuvauhdista / Ollaan tehty, ja tekee oikein kivasti. / Tässä välissä jäänyt tekemättä, mutta ei tässä ole ollut ongelmia.
• seisomisen jälkeen ohjaaja voi kierrellä koiraa vapaasti sen liikkumatta / Myös tämä onnistuu. / Yksissä treeneissä kiertelin seisovaa Ritaa. Potkin tennispalloa ympäriinsä. Riittääks yks kerta?
• Maahanjäämiseen nopeutta! 
• todella hidas, tarvii varmaan taikasauvan tämän korjaamiseen / Taikasauva olikin niinkin helposti löydettävissä kuin takapalkalla palkkaaminen ensin kotona ja sitten ulkona... :-) / Niin, siis ainakin ajoittain. :-) Etitään sitä taikasauvaa vielä.
  
• vahvistetaan koiran etupään niiaamista (takapää saa pysyä ilmassa alussa, jatkossa sheipataan maahanmenoksi) / Tehty tätäkin satunnaisesti, mutta on viime aikoina unohtunut... / Tätä tehty, ja tekee kivasti. Siis kosketuskepillä. Ei olla nimetty, eikä yhdistetty seuraamiseen.
• liikkeestä istumista ei tehdä vielä tänä talvena, mutta vahvistetaan istumista muuten. / Vahvistettu ja liikkeestä istumisiakin tehty. / Ja ei olla tehty. :-)

HYPPY

• AVO-hypyn vahvistaminen / Vahvistunut, erityisesti istuminen esteen toisella puolella, mikä on ollut vaikeinta. Tulee huomioida käskyn ajoitus. / Tämä on oikeasti muuttunut kivaksi!
• Hyppynouto / Ajoittain kämmää palautuksen esteen yli, mutta ollaan saatu neuvot tämän korjaamiseksi. Toteutusta vaille tehty. / Parantunut hirmuisesti, kun lällättelin aikani esteen takana. Nyt yli ja takaisin esteen yli.

LUOKSETULO

• Pysäytysten vahvistaminen puunkierroilla / Tehty, kannattavasti. / Oops. :-)
• Jos ennakoi, tehdään pelkkiä läpijuoksuja / Vaikka ei ole ennakoinut, ollaan tehty läpijuoksuja sen ennaltaehkäisemiseksi. / Tehty läpijuoksuja heittämällä palloa selän taakse. Vaikuttanut kylläkin siihen, että loppuasento taas vino...
• Päätettävä käsimerkin ja suullisen käskyn väliltä pian!! / Joo, ihan pian... :-D / Käsimerkki.
• Jos jää vinoon, korjaa itse -> annetaan korjata. / Parantumista, mutten ole oikein keskittynyt tähän. / Emmä tiedä tarviiko korjata, omilla harjoituksilla harjoitellaan puhdasta liikettä. Ei mitään korjailuja.
• Ei maahanmeno pysäytyksiä vielä talvikaudella / No muutaman kerran ollaan kokeiltu, mutta ei siis varsinaisesti tehty. ;-) / Maltettu olla tekemättä

RUUTU

• Matkan lisääminen /20-30 m = easy / Joo, ei olla tehty.
• Alustan häivyttäminen / satunnaistaminen / Tehty, toimii ilman alustaa / Jep.
• Loppuosan hiominen
• paikallaolosta mukaankutsuminen / Ollaan tehty tätäkin, joskin viime treenistä tuntuu kuluneen jo jokunen tovi. / Jooeiootehty.

PAIKALLA MAKUU

• Paljon piiloja, enemmän paikalla makuuharjoituksia - joka treenin yhteyteen? / Ollaan kyllä tehty paljon, ja piilon kanssa helpompia kuin ilman. / Tehty piiloilla sekä ilman.
• Myös rauhallisissa paikoissa, jotta ei aina pelkkää vaikeaa ja häiriötä / Ollaan tehty näitäkin, ongelmitta / ...turhan vähän.
• Pään maassapidon vahvistamista / Eipä ole muistunut mieleen... / Muistettu tehdä. Liian vähän ehkä kumminkin?

PELASTUSKOIRAHAKU

Tilanne marraskuussa: Ollaan treenattu suhteellisen vähän ja pieniä alueita, mutta koira on toiminut ihan kivasti. Ei oikein osaa sanoa tämänhetkistä tasoa sen tarkemmin...

Talvikauden tavoite: Loppukoetaso

Tilanne tammikuussa 2012: Taso on ehkä rehellisesti sanottuna yhtä hukassa kuin marraskuussa. Nyt on tehtävä joku oikea suunnitelma kevääksi! Tänä aikana tehty kaksi e-treeniä, joista toinen oli hälytreeni, ja molemmat meni tosi onnistuneesti. Säälittävän pieni määrä silti... Ei olla loppukoetasoisia vielä.

Tilanne maaliskuussa 2012: Ihmekumma luottoboosti saatu. Tehty tänä aikana kolme etsintätreeniä, jotka neiti on suorittanut upeasti. En enää mieti tulevia kokeita kauhuissani, vaan positiivisin mielin. Neiti alkaa olla loppukoetasoa!
 

Hallittavuusosio loppukoetasoiseksi

• pysäytys kesken haun / Valitettavasti tämän treenaaminen on unohtunut kokonaan... / Tehty e-treenissä kerran. Mutta tämä on nyt tiedostettu ja tullaan varmasti harjoittelemaan jatkossa. ;-)
• paikallaolo pimeässä / Ollaan unohdettu myös tottisrutiinit treeneissä... / Jep...

Rullan luovutuksen parantaminen

• rauhallisuutta ja kestoa - vain luvasta luovutetut hyväksytään / Tämän tekeminenhän korostui, kiitos Kakolan treenin. Näitä treenejä ei voi ikinä tehdä liikaa... / Näiden hinkkaamisella oli vaikutusta koiran työskentelyyn. Loppu hinkkaus - ja ongelmat samaan syssyyn!
• näytölle vain istumasta / Oops, mikä johdonmukaisuus?

Näytölle meno liinassa/ilman / Unohdetaan koko liina. Pari treeniä liinan kanssa ennen koetta siltä varalta että testaaja tahtoo koiralle liinan...

Vaikeita piiloja

• kohtuudella, ja helppoja aina muistettava tehdä mukana / Ollaan pidetty aika säännöllinen tahti treenien suhteen, joten näitäkin on tullut tehtyä. Muistaakseni yhdet rauniotkin tänä aikana. / Jep, muutamat tällaisetkin reenit osuneet tälle välille.

Etsintäharjoituksia

• tavoitteena vähintään yksi etsintäharjoitus kuukaudessa /Tammikuussa ja marraskuussa tuli tehtyä, mutta joulukuu jäi välistä. Onneksi tammikuussa tulee kaksi treeniä. :-) / Hyvä me, tahtina kaksi e-treenia kuussa.

Kestoa etsintään

• pidempiä etsintöjä ilman maalimiehiä / Tää olisi tärkeää, mutta ei oo ehtiny... / Jeps! Hälytreeneissä ja e-treenissä tehty.
• jopa useampituntisia harjoituksia / Otan tavoitteeksi tehdä ainakin yhden tällaisen treenin ennen huhtikuuta. / Tavoitellaan tätä edelleen. :-)

Erilaisia maalimiehiä

• erityinen tärkeys kokonaan pressulla peitetyllä loppukoetta ajatellen.
• pyydetään etsintätreenien yhteyteen / Oops, forgot this too. Ei olla tehty yhtään peitettyä. Ei edelleenkään, mutta hyvin virkisti muistia - tällainen tilaukseen!

NOME/WT

Tilanne marraskuussa 2011: tehty paljon motivoituja ohjauksia, mutta heikoin juttu. Markkeeraukset menee viahtelevasti: toisinaan todella hyvin, toisinaan huonosti. Haussa ei ongelmia. Hallittavuus ongelma myös kokeita ajatellen, ja erityisesti laukaukset. Ryhmässä toimimiseen lisää varmuutta...

Talvikauden tavoite: lähemmäs ALO-tasoa. WT-koe: 14.4.2012, NOME-koe: 9.-10.6. Saa nähdä startataanko, jotenkin sellanen juupaseipäsfiilis.
Kuten suunnitelmista huomaa, on pääpaino talven aikana ohjauksilla. Tämä siitä syystä, että ne ovat täyttä kuraa. :-) Mutta mikään osa-alue ei jää vaille treeniä. Lisäksi panostetaan laukaus- ja ryhmätreeniin sekä hallittavuuteen tehdessä. Lisäksi kiinnitetään huomiota perusteisiin. Jokaiseen treeniin pitää latautua positiivisella mielellä, erityisen tärkeää tämän lajin kanssa.
Lisäksi fokus palkkaamisessa (tai sen asteittaisessa vähentämisessä ja satunnistamisessa).

Tilanne tammikuussa 2012: No ohjauksia on tullut tehtyä ihan ennätyspaljon. Mutta ei ne silti suju hirveän luontevasti. Se on ikuinen pään seinään hakkaamisen paikka, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Hakua tehty supervähän. :-( Siinä voisi vähän kiriä! Markkeerauksia ollaan tehty semisti, keskittyen markkeeraamiseen, eli siihen, että koira joutuisi keskittymään todella siihen pudotukseen, eikä Ritalle tyypillisesti "tuollapäin". Koevalmiita ei olla, ei läheskään. Töitä tiedossa.

Tilanne maaliskuussa 2012: Ohjauksissa keksitty kivoja treneejä, ja ne edistyy. Markkeeraukset on menneet vaihtelevasti. Yleensä jos treenit alkaa markkeerauksella, hösää sen ohi... Haussa tehty liian vaikeita, motsuhakuja tilauksessa... Riistatreenejä vähän, mutta onnistuneesti.  Ei koetasoa. :-D Kummassakaan lajissa.


OHJAUKSET

Eteenmeno

• Virityssana: "tarkka"  / On toistettu, ja toimii :-)
• Lähetys linjalle, palkka heitetään koiran edettyä tietyn matkan.
• Käsimerkki
• vahvistetaan koira ottamaan kontaktia suuntaan, johon käsi näyttää.  / Tää meidän piti tehdä, oikeesti, mutta reeni unohtui./ Treenisuunnitelma on edelleen odottamassa. Toteutusta vaille valmis.

Taakselähetys

• Naksuttimella opetetaan kääntyminen poispäin ohjaajasta / TAI sheipataan takapalkkaa hyödyntäen / Tämä oikeasti pitäisi tehdä, mutta...

Sivusuunnat

• Kaksi targetia koiran molemmin puolin - sanallisella käskyllä valittava oikea. / Vähän tehty tätäkin, mutta erottaa käskyjen väliltä / Suuntia ei olla kyllä hiottu juur laisinkaan.

Lähihaku

• Ehdottomaksi ja nopeaksi - kokeissa tärkeä! / Höh me, tiedän tärkeyden, enkä silti ole vahvistanut.../ Jotain ihan satunnaista vahvistettu, mutten usko että suurta oppimista on tapahtunut. Pitäisi tätä ehkä analysoida tarkemmin, että missä vika kun ei edisty. Tai ehkä se vika on siinä että treenejä on ollut niin vähän. Ehkä. ;-)

HAKU

• Motivaatiohakuja.

MARKKEERAUKSET

• Vaikeutusta: heittäjä piilossa, tai laskeutumispaikka ei näy lähetyspaikalle / Näitä taas tehty niin, että laskeutumispaikka ei näy, muistaakseni heittäjä on aina ollut näkyvillä. / Jep jep, ei olla tehty, mutta tehdään...

MUUTA

Riistatreeni

• Vähintään joka toinen viikko otettava tavaksi / Hahha, ehkäpä siis mennyt yli kuukausi siitä, että on edellisen kerran nähnyt riistaa. / Joo, ahkeruutta tilauksessa...
• Kanijäljen tehotreeni  / Tuota tuota, ehkä tehdään tätä keväämmällä kun lumi häipyy. / Ei oo lumet sulanu vielä. :-D

Laukaukset

• Laukauksia odottaessa, markkeerausten kanssa, seuratessa... Palkataan noudolla tai namilla, kriteerinä paikalla pysyminen / rauhallisuus. / Tehdään sitten keväämmällä, tää olis supertärkeää... / Joo, ei olla tehty.

Hallittavuus

• Talven aikana saatava sujuvuutta: / Nää on oikeastaan samaa vanhaa...
• Seuraaminen / Edistää edelleen...
• Paikallaolo / Ollut Ritan vahvuus, ja on edelleen.
• Luoksetulo / No tämä nyt on jokseenkin hallussa, mutta tökkii jos on töissä...
• Pysäytys / Huono. Ei siis pysähdy kesken töiden, vaan jatkaa. Lenkillä tms kyllä toimii...

Tinkimätön linja, militanttimeininki

Tänään tokohalli vaihtuikin WT-reenilöihin, kun päästiin uuden porukan mukana treenaamaan. Ohjelmassa linjaa jo tutun kaavan mukaan. Eli heittäjä piilossa, ja dami lentää, kun koira on edennyt tietyn matkan. Tänään heittäjä meni jo etukäteen piiloon, joten neiti sai todellisen sokkolinjan. Otettiin kolme toistoa 60 metrillä ja kolme toistoa 80 metrillä. Paikka oli polku urheilukentän vieressä (kentän, jolla juniorit pelaamassa futista).

Seurauttelin Ritaa lähetyspaikalle, ja palkkailin vinkupallolla. Kerran meinasi karata pallo suussa alueelle, mutta tuli pillityksen jälkeen... Sitten lähetys: tarkka-vihjeestä taas huomio eteen, ja sitten lähetys. Eteni nopeasti suoraa linjaa. Dami lensi kun koira oli edennyt yli 50 m (melkein jo kohdilla). :-) Koira otti damin ja vilkaisi, että mistäs se ilmestyi. Sitten palautus ja hyvä luovutus.

Seuraavat kaksi meni myös hyvin. Toisella piti kylläkin damia "tupakkana", ja sanoin "kiitos" liian aikaisin, joten putosi - kahdesti. En palkannut tästä.

Väliin leikittiin vinkupallolla, ja sitten heittäjä meni 80 metrin päähän. Lähetin Ritan, ja joutui ohittamaan vanhan heittopaikan, mutta koska dami ei ollut lentänyt - tarkisti paikan. Seuraavalla meinasi karata... Kutsuin takaisin ja lähetin uusiksi. Harmittavia nämä aina, koska syövät sitä itseluottamusta. Viimeinen meni hyvin, joskin palautti sen "tupakkana". Loppuun vielä vinkupalloleikkiä, ja seuraaminen autolle.

Hyvää ja huonoa:

+ Rita paineli sokkona, täysillä 50 m linjaa!
+ vauhti jokaisella toistolla

+ hyvät palautukset

- tarkisti vanhan muistipaikan

- pudotti damin luovutustilanteessa (ohjaajan moka)
- koitti karata linjalle

Mitä seuraavaksi:
- Heittäjä kauempana lähetyspaikasta, lähetys sokkona

Rullaten rauhoittuu rauhaton mieli

Tänään treenattiin taajamassa taas, eli Kontulassa koulun pihassa. Otin Ritalle vain kaksi maalimiestä. Tarkoituksena oli ottaa taas rallattelutreeniä, jossa vauhtia sai piisata. Ensimmäinen maalimiehistä meni "syvennykseen" seisomaan kasvot nurkkaa kohti. Seuraava oli toisen rakennuksen syvennyksessä makaamassa talon seinää vasten.

Seurautin Ritaa autolta vapaana etsintävermeet päällä 30 metriä, ja seuraamisesta vapautin etsimään sanomalla "mene vaan". Neiti sinkosi matkaan. Kävi ensin läpi viereisen rakennuksen syvennyksen, josta pois tullessaan katoin minuun ja lähdin kulkemaan maalimiestä päin ja neiti sinkosi sitten sinne. Ihan superisti oli ohjattavissa! Tarkisti ovisyvennyksen ja siitä

sitten paikansi maalimiehen. Otti rullan nätisti lähmimättä. Toi rullan, ja meinasi mennä rulla suussa näytölle. Eipä ole sylkäsyongelmia!

Sitten seuraavalle lähetin taas lennosta. Laitoin purkin taskuun ja lähdin etenemään todeten Ritalle että "mene vaan". Ja sehän meni! Ponkaisi vauhtikierroksen, ja paikansi lenkillä maalimiehen. Oli lipaissut kasvoja. Hyvä ilmaisu. Palkaksi sai kissanruokaa ja tennispalloleikkiä. :-)

Ihme jänistys iski tänään treenipaikalla. Luotto on ollut kympissä jo pitkään, ja tänään yhtäkkiä alkoi jossittelemaan... "pitäskö sittenkin etsiä liinassa, mitä jos se juoksee väärille ihmisille tai auton alle?". Onneksi luotin koiraan, se oli jälleen kaiken luottamuksen arvoinen... Hallittavissa ja ohjattavissa häiriöistä huolimatta. :-)

Kansikuvatyttö

Uudenmaan noutajakoirayhdistyksen jäsenlehdessä. :-)

Kansikuva tytsykällä oli tänään tokoilta. Viikonloppu meni rietastelulomalla kahden uroksen, Anssin ja Urhon kanssa. Nyt oli paluu arkeen. Koira oli täynnä energiaa: sellainen josta joskus menis hermot, mutta josta nyt iloitsin kovasti! Aloitettiin kontaktiharjoituksilla. Nyki päätä eestaas, katsoi häiriötä pikaisesti mutta otti sitten kontaktin. Tähän perään paikalla makuu. Otin piilon kanssa. Rita oli kuulemma nuuhkaissut pari kertaa maata loppu vaiheessa.

Sitten tehtiin takapään käyttö harjoituksia kartioita ja tuoleja apuna käyttäen. Kartioille haki kuten merkille. :-D Mutta tuolien kanssa meni kivasta. Lopulta sitten saatiin seurautettua kartioidenkin ympärillä. Häiriöö, häiriöö...

Tehtiin häiriömakuuta, jossa kouluttaja heitteli metallipalasia koiran ympärillä, kutsui ja lällytti. Rita nousi muutaman kerran - ja tuli mun luokse, ei häiriön. Höpsö. :-) Sitten liikkeestä maahanmeno. Ennakoi jäämistä, vaikkei oltu tehty sitä ennen yhtään jäämistä. Mitä maneereja mulla siinä(kin) sitten oikein on? Seurautin kerran eestaas, niin että "liikkuri" huuteli "käsky, käsky". Niihin ei reagoinut. Sitten tehtiin liikkeestä jääminen ja jäi kuulemma hitaasti (pysähtyi, ja sitten maahan). Pitäisi miettiä apuja ja palkkaamista - ettei palkkaiskaan takaa vaan edestä, koirien jalkojen väliin. Jeps, tässä pitäs taas pohtia.

Perjantai on hälytreenipäivä

Tässä suurempi kuva

Tänään oli tosiaan  hälytreenit, ja paikka oli niinkin "mukava" kuin Helsingin keskusta perjantai-iltana. Sattuipa siellä olemaan myös Hifk:n peli menossa, joten porukasta ei ollut pulaa.

Saimme 3,1 hehtaarin kokoisen alueen Kisahallin parkkipaikan naapurista. Paikka oli "kukkula", jolla meni muutamia jälkiä. Rita oli koko harjoituksen ajan liinassa. Ensin kävimme tienviertä, jonka varrella olevan pikkumökin kuistin alunen tarkistettiin. Kukkulaa ylöspäin lähti polku, jota seurasimme. Vasta kukkulan päällä muistin laittaa Sports Trackerin päälle. Tarkistettiin joitain turhia jälkiä. Kukkulan alapuolella oli Kisahallin parkin viereinen WC/kahvio/tms rakennus, jonka yläkuisti sekä edusta tarkistettiin. Koiraa kiinnosti kovin, mutta parkkipaikalla oli porukkaa, joten olisivatkohan he herättäneet neidin kiinnostuksen.

Jatkettiin takaisin ylös rinnettä ja tarkistettiin toista reunaa. Siellä kartturi kävi tarkistamassa kielekettä, ja Rita bongasi hänen hajunsa n 20m päästä ja ilmaisi hänet. Palkkasin siitä. Jatkettiin rinnettä alas polkua pitkin, ja törmättiin ihan huipulle menevään jälkeen. Kaksi kartturiamme jäivät alas odottamaan, kun kiipesimme Ritan kanssa huipulle, mutta kun jälki jatkui pitkälle, tulivat he perässä. Käveltiin Ritan kanssa heitä vastaan ja neiti ilmaisi heidät. Annoin ilmaista, koska näinhän se treeneissäkin menee että samat ihmiset piiloutuu uusiksi, ja he kumpikin tulivat "piilosta". :-)

Jatkettiin alas tielle ja käytiin kävelytien reunaa. Rita kulki ihan kivasti penkan puolella, mutta pidin hihnan lyhyenä, koska kävelytie oli kapea ja autot kulkivat varsin vauhdikkaasti tiellä. Rita bongasi rinteestä jotain tummaa, jonka sitten tulkitsi esineeksi. Nykäisi sinne helkkarin kovaan ja meitsi jäi rinteeseen makaamaa kuin mummo lumeen käsi sidottuna liinaan. :-D Jatkettiin kävelytie loppuun ja tarkistettiin vielä pieni jälki rinnettä ylös.

Sitten vaihdettiin tien toiselle puolelle, jossa alue jatkui. Eteläreunassa oli vessarakennus. Sen takana oli ällöttävä yllätys... Jollain ei ollut ollut rahaa vessaan, ja oli sitten tullut housuun. Housut oli jätetty vessojen taakse (Helsinki <3). Onneksi kartturi kävi tarkistamassa, niin Rita ei ehtinyt sinne... Jatkettiin tienvartta kävelytietä pitkit. Pian tuli jälki, jolle koira lähti innokkaasti ja noustiin rinne itä-eteläsuunnassa varsin reippaasti. Siellä olikin sitten viereistä aluetta käyvä koirakko, jonka Rita oli bongannut. Päätettiin jatkaa polkua pitkin alueen pohjoisreunaan. Siellä Rita merkkasi toooodella vahvasti kasvitieteellisen puutarhan(ko? ..emmä tunne Helsinkiä) pihaan. Pidettiin aikamme taukoa, kunnes jatkettiin. Olin päättänyt etten lähetä Ritaa uusiksi, joten lähtiessä Rita kulki vähän jolkotellen/seuraillen. Sitten ohjasin sen polulle ja irtosi sinne innokkaasti. Noustiin rinne ylös, kun vastaan tuli treenin järjestäjä, jonka Rita ilmaisi (kävelevä maalimies). Saatiin uusi alue (vajaa 3ha) Olympiastadionin pohjoispuolelta.

Siirryttiin alueelle, ja Rita teki töitä koko matkan. Törmättiin toistamiseen treenin järjestäjään, jonka luona Rita otti rullan, mutta huomasikin maalimiehen takana toisen henkilön ja meinasi sinne jolkotella. Kutsusta kääntyi takaisin ja tuli ilmaisemaan. Totes vissiin, että täähän on jo kertaalleen löydetty. :-) Alueella käytiin tietä pitkin taas alueen reunaa. Matkalla tuli koirapuisto vastaan, joka tarkistettiin. Sitten poikettiin metsäpolulle, jonka päässä lähti jälki rinnettä ylös. Näin liikkuvan ihmisen sen päällä ja totesin karttureille että tuolla on. Näin kun maalimies ponkaisi piiloon - ja me sitten ponkaistiin jäinen rinne ylös. Sen päällä maalimies makasi pienen kallion kuopassa. Rita ilmaisi ja sai kissanruuat palkaksi. :-) Leikittiin jonkin aikaa tennispallolla, ja sitten käppäiltiin takaisin autoille. Rita sai istuskella perusasennossa loppupalaverin ajan. Palkkailin kontaktista ja piti hyvin ja jatkuvasti, eli pitkiä sarjoja.

Kokonaisaikamme oli 1 h 15 min, vaikkakin siihen sisältyi muutama lyhyt tauko. En olisi vuosi sitten vielä uskonut että voisimme ikinä tehdä jotain tällaista ja näin onnistuneesti. Rita-ADHD-hulivili etsi liinassa Helsingin keskustassa. Se ei säntäillyt, vaan toimi rauhallisesti, mutta terävästi. En erikseen lähettänyt sitä joka vaiheessa, vaan totesin vain että "jatketaan". Aluksi jolkotteli vieressä, mutta sitten tiesi mitä pitää tehdä. Näin sain sen etsimään rauhallisemmin liinassa. Kerran lähetin keppi-käskyllä, ja silloin säntäsi matkaan turhan vauhdikkaasti.

Taashan tuo ilmaisi kartturia, mutta jälleen niin, että kartturiin oli jonkin verran etäisyyttä. Tuskin saan tätä ikinä kitkettyä, kun treenataan yhden maalimiehen treeneissä. Tänään ei ollut myöskään samanlaista tahmeutta kuin edellisessä hälytreenissä. Hormonipöhö on tällä erää laskenut, ja hyvä niin.

Ei voi muuta sanoa kuin... vau.

Torstai on vaakkupäivä

Piiitkästä aikaa vaakkupäivä. Otin ykkösmarkkeeraukset dameilla polun molemmin puolin, sitten kakkonen samoihin paikkoihin. Sama sitten variksilla ja viimeisenä ykkösmarkkeeraus tielle vaakulla (kuumentava, testaa koiran knupia).

Ensimmäiseen ykköseen oli matkaa 100 m. Se meni pienellä haulla. Koira tahtoi loikata kinoksen puolelle varsin aikaisin tieltä, ja markkeerasi sitten lyhyeksi kun hangessa oli niin raskasta liikkua. Enpä tajunnut lyhentää matkaa ennen seuraavaa markkeerausta, joten jouduin kutsumaan takaisin kun haki turhan kauan. Lyhensin matkaa reilusti ja sitten markkeerasi hyvin.

Sitten kakkoseen: haki ekaa ja kun ei löytänyt, vaihtoi toiseen. Sitten vein damin takaisin heittäjälle, joka teki uuden kakkosmarkkeerauksen. Tämä meni jämptisti. :-)

Sitten samma på riista. Eka tuli hyvin, mutta pyysin heittämään toisen riistan uusiksi, koska koira vaikutti unohtaneen koko toisen linnun. Nouti senkin nätisti. :-) Annoin palauttaa perusasentoon, eikä sillä ollut vaikutusta mihinkään. Sitten halusin testata meneekö kuppi nurin / vaikuttaako riistakäytökseen kun markkeeraus tulee provosoivasti tielle. Alla olevasta videosta näkeekin, että ei vaikuta. Taas nopea ylösotto ja palautus perusasentoon käteen. Jes, jes, jes.

Huomenna hälytreenataan... :-)

Keskiviikko on tokopäivä

Mutta aamusta me leikittiin dameillakin. Kumma miten neidin nuppi on kasvanut niin lyhyessä ajassa... Vein ensin kolme damia läjään ja häivyttiin 50 m päästä lähettämään neiti noutamaan kaikki damit yksitellen. Ei minkäänlaista shoppailua. Rohkaistuin ja kokeilin laittaa damit lumikasaan noin 5 m päähän toisistaan. Yksitellen tuli siitäkin, ei jatkanut hakua. Sitten loppuun damit jonoon parin metrin päähän toisistaan. Toi yksitellen lähimmän damin, ei vaihtanut eikä aikonutkaan. :-)

Illalla AT Caniksen hallivuoro. Aluksi otettiin koirat kontaktiin, ja sitten paikalla makuu. Otettiin kolme minuuttia, ja menin tällä kertaa piiloon. Kauniistihan tuo kölli. Neidillä oli tällä kertaa virettä todella kivasti. Alkuun tehtiin seuraamisia ja kontaktin kestoa. Siihen käytettiin tällä kertaa ihan huolella aikaa. Treenikaveri tuli häiriköimään ympärillemme, ja Rita teki jo tosi tottuneesti. Sitten kävin tekemässä treenikaverille häiriötä ja Rita istuskeli hallin toisella laidalla.

Tehtiin sitten luoksetuloja niin, että vain muutama pysäytys ja loput niin että vapautin Ritan kesken juoksun pudottamalla pallon vasemmasta kädestäni. Vähän vauhtia kaivattiin ja sitä saatiin. Viereisella koiralle heiteltiin vinkupalloa, joten Ritalla oli häiriöt huipussaan.

Sitten tehtiin muutama toisto merkkiä. Yhtäkkiä toinen koira säntäsi luoksemme ja nappasin Ritaa pannasta kiinni. Mulla namit kädessä, ja tiesin, että Rita alkaa rähisemään nameista. Ärähti koiralle, joka sitten sai kipinän ja kävi päälle kovemmin, ja koirat alkoivat rähisemään keskenään. Raahasin Ritan hallin nurkkaan, jossa nollattiin tovi... Olin säikähtänyt ja vittuuntunut, mutta Rita nollasi samantien. Palkkailin aluksi kontaktista ja sitten jatkettiin.

Otettiin loppuun tunnari. Mulla oli kapula taskussa koko treenin ajan, eli oli hyvin hajustettu. Jätettiin laitaan. Rita aloitti siitä laidasta, ja nuuski pari seuraavaakin, mutta totesi sitten että ensimmäinen oli oikea ja nappasi sen. :-) Hyvä lopetus treenille.

Maanantai on tokopäivä

Maanantai ja tokoilujen vuoro taas. Hain koiran tunnin jälkeen autosta, ja vien oikein innostaen halliin. Ilokseni totesin Ritan olevan pirteänä tänäänkin. Aloitettiin kontaktiharjoituksilla. Tuntui että itse pääsi hommaan kiinni paremmin. En sanonut "väärin" -merkkiä lainkaan, vaan palkkasin oikeista. Aluksi palkkasin liian usein, ja oli tosi hätiköityä (pää heilui kuin vieteri). Sitten kehuin hetken jonka jälkeen palkkasin, ja homma rauhoittuu. Rita ei noussut edes siitä kun häiriötyyppi alkoi taputtelemaan maata ja lirkuttelemaan koiralle - ei edes kontaktia laskenut. :-) Sitten kierreltiin koirakot toisiamme ja käytettiin näin koirahäiriöitä.

Sitten katsottiin liikkeestä seisominen. Rita pysähtyi kuulemma hyvin (ei ottanut edes tasoittavaa askelta). Mutta lähdin seuraamaan hitaasti, koska Rita jätätti seuraamisessa (mielummin olisi kiristänyt tahtia)... Tehtiin sitten pätkiä, joissa ohjaaja huusi meille "käsky" ja meidän piti jatkaa seuraamista. Ritapa jäi käskyllä seisomaan! :-D Enpä olisi sitäkään uskonut. Sitten skarppasi, eikä jäänyt enää. Muutamia kertoja toistin seuraamiskäskyä, mutta ei tarvinnut sitä sitten lopuksi. Sitten liikkuri huusi että "maahan", ja neitihän meni. Toisella toistolla ei tehnyt sitäkään enää.

Viimeisenä katsottiin luoksetulot. Rita ei enää tule vinoon viereen (iso jee) mutta saisi kuulemma hiukan skarpimmin tulla luokse. Tänään oli kyllä vissiin dyykannut roskiksesta (taas) jotain syötävää, koska veti litratolkulla vettä treeneissä, ja maha sitten paisui. Eipä siis ihme, että skarppius katosi. Tehtiin läpijuoksuharjoitus loppuun, jossa vapautin kesken matkan ja heitin pallon taakseni. Saatiin myös vinkkejä pysähtymisharjoituksiin (valmiit palkat sekä koiran, että ohjaajan taakse ja vapautus koiran taakse, jos tulee lujaa, ja ohjaajan taakse jos ei tule lujaa).

Mä oon syntyny rellestää

Treenattiin lentokentän kupeessa, samaisella alueella, jossa tehtiin tammikuun hälytreeni. Suunnitelmissa oli ottaa Ritalle kolme maalimiestä rallatellen. On ollut niin vaisu, että halusin nähdä koiran rallattelevan välillä. :-) Metsäpolun varteen menivät 50 metrin välein. Ensimmäiselle ja viimeiselle meni selvä jälki, toiselle jälkeä ei näkynyt. Kaikki maalimiehet istuivat.

Tehtiin parkkipaikalla seuraamista ja paikalla makuuta, ja neiti oli tosi kivassa moodissa. Lähti matkaan oikein reippahasti. Näin, että meni ohi maalimiehen jäljen ja pelästyin että painelee suoraan seuraavalle. Mutta nappasikin hajun tuulesta, joka puhalsi vähän viistossa. Palasi maalimieheltä ilmaisemaan maalimiehen jälkeä pitkin. Hyvä luovutus ja näytölle, jossa sai odotella jonkin aikaa ennen kuin annoin maalimiehelle luvan palkata. Oli tullut vauhdilla, ja kuono oli osunut maalimiehen hampaaseen. Kun maalimies oli palkannut, minä palkkasin vielä toisella palkalla.

Perässäkulkija jäi odottamaan maalimiehen jäljen päähän, ja arvasin että Rita ilmaisee hänet - ja niinhän se tekikin. Palkkasin siitäkin. Jatkettiin seuraavalle. Taas Rita nappasi hajun ilmasta vähän maalimiehen jälkeen. Jälleen hyvä ilmaisu, ja palkkaaminen samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin. Oli lipaissut maalimiehen silmälaseja. Niin ja tämä maalimies oli ensimmäistä kertaa Ritalle piilossa. :-)

Viimeiselle jatkettiin ja Rita poukkoilu polun molemmin puolin oikein innoissaan, kunnes nappasi jäljen. Maalimies ei näkynyt polulle, mutta pian koira ilmestyi kumpareen takaa rulla suussa. Näytölle ja palkkaustoiminnot samalla tavalla taas. Itse palkkasin purkillisella jauhelihaa ja sitten vinkupallolla.

Koska tällä treenillä ei varsinaisesti ollut muuta kuin motskutavoite, niin:
+Ihana, reipas, iloinen, taitava tyttönen oli taas mukana treeneissä. Toivottavasti näemme häntä jatkossa useamminkin. :-)

Lähihakua

Kylläpäs on ihmeen helposti kulunut aika treenaamatta... Eilen käytiin 7 km juoksulenkillä, ja Rita oli siinäkin tahmea. Ei vetänyt metriäkään; ei edes kulkenut mun edellä. Sipsutteli perässä ilman minkäänlaisia vetohaluja. Todella laiska. Valeraskautta?

Tänään saatiin tehtyä reenit, kun sain kuusi minidamia. Tietysti ne piti koeajaa, ja lähdettiin omalle pellolle harjoittelemaan linjaa ja lähihakua. Ensin vein lumikasalle yhden damin, ja lähetin 30 m päästä. Sitten vein kaksi, ja sai hakea ne putkeen. Seuraavaksi kolme. Sitten viimeisellä vein kolme damia kasan takana olevaan kasaan, eli joutui ohittamaan aiemman paikan. Ongelmittahan tuo eteni jokaiselle.

+ "Tarkka"-vihje on toimiva, ja sillä fokus siirtyi lähetyssuuntaan automaattisesti.

+ Ei vaihtanut kertaakaan, ei edes jatkanut hakua sen jälkeen kun dami oli löytynyt. (minidamit mahtui helposti vähän piiloon, ettei olleet suoraan näkyvissä)

On mulla ollut noita minidikettejä aikaisemminkin, mutten ole niitä jaksanut käyttää. Näillä on helppo reenata yksinäänkin, kun yleensä linjareeneissä tarvitsee avustajaa.

Lisäksi paremman vahvistetiheyden takia:
- Linjalle enemmän toistoja; ensimmäinen motivoituna ja loput muistilla.
- Vahvuutta lähihakupillitykselle aiempia harjoituksia helpommin.

Treenit Rita jaksoi hyvin, mutta kotiin tultua paineli suoraan nukkumaan. Voi valemammaa.

Jätteiden syöjä

Koska me emme tänään ole treenanneet, tulee kirjallisuutta sivuava teksti. Luin Lorna & Raymond Coppingerin "Koira? - Ihmisen paras ystävä biologin näkökulmasta". Siinä esitellään teoria, ettei koiraa olekaan ihminen kesyttänyt, vaan koira on "kesyttänyt itsensä" - tulemalla ihmisen luo jätteitä syömään. Ne ovat selvinneet, jotka ovat kesyyntyneimpiä (-> pääsivät lähemmäs ihmisiä -> saivat enemmän ruokaa -> selvisivät). Rita todistaisi ainakin tämän teorian todeksi. Ritahan osaa avata roskiksen oven, vaikka siinä on nykyään lapsilukko. Alla kuva joululta, kun neiti dyykkasi roskia sekä levitti jauhot pitkin lattiaa (ja koitti vissiin imuroida jälkensä). Alla lainaus kirjasta. Osuu neitiin aika hyvin. Kike. ♥

"Sillä on myös suhteettoman pienet hampaat ja aivot, jotka eivät ole älykkään ja hyvinvarustetun saalistajan sopeutumia. Sen sijaan ne ovat erinomaisia ja energiaa säästäviä hyvin sopeutuneen jätteiden syöjän piirteitä. Aivojen kasvattamiseen ja ylläpitoon kulu paljon energiaa. Jätteiden syöjä ei tarvitse isoja hampaita eikä myöskään isoa päätä ja suuria aivoja."