Tänään ohjatun tokon viimeinen kerta. Tehtiin kaukokäskyjä, ensin näytettiin maasta istuminen ja sitten maahan-seiso -harjoituksia ja loppuun istu-seiso -harjoituksia. Sitten 2 min paikalla makuu.
Kuuttinen oli ekalla näyttämisellä hukassa. Ei vaihtanut istumaan (!?). Sitten helpotettiin ja teki. Pari harkkaa ja menivät paremmin.
Maahan-seiso kosketuskepillä (selän takaa otin kepin eteen, ja koira nousee seisomaan - tällä olen saanut kestoa seisomassa pysymiseen). Sama homma istu-seisossa, ja tosi hyvin meni. Moonta toistoa, miljoonasti namia kului. Paikalla makuu meni normaalisti, eli hienosti. ;)
Päivällä kävimmä reenaamassa kolme toistoa maalimiehellä, kriteerinä kunnon luovutus rullalla, palkkasin rullasta. Ihanan reipas apina mulla, mikä into ja motivaatio. :) Vaikka tylsää pikkuharjoitusta hinkattiin, neiti teki sata lasissa. Ja yhtä liian nopee luovutusta lukuunottamatta teki muut kriteerin mukaisesti.
maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Raunioitumassa vol 2.
Tänään kokoonnuttiin jälleen samaisille raunioille. Olipas kivat treenit!
Otin Ritalle ensimmäisellä kerroksella kolme maalimiestä. Ensimmäisen ja toisen putken perälle ja kolmannen putkistoon. Otin Ritan suoraan autosta, jossa oli Anssi-dallun raiskattavana. :D Nopeat pissat teki ennen lähetystä, ja sitten suoraan maalimiehen luo. Ilmaisumatkalla iski toinen hätä, ja piti jäädä tarpeilleen. Ilmeisen tarpeellista oli, sillä muutaman minuutin pusersi siinä sekaista vatsaansa. Siitä muutaman kierroksen jälkeen uuteen ilmaisuun. Toinen löytyi ja ilmaistiin helposti. Kolmas oli vaikea. Putkisto oli pitkä, ja sinne oli useampi sisäänkäynti, sekä ilma-aukkoja keon päälle. Ohjasin Ritan sitten oikeaan putkeen, ja tuli toisesta ulos rulla suussa. Ilmaisi, mutta meidän ja maalimiehen välissä oli ihmisjoukko ja hämmentyneenä jäi siihen näytölle, kehotuksesta jatkoi ja meni uudelleen ilmaisemaan maalimiehen.
Toisella kierroksella kaksi maalimiestä, toinen mökissä ja toinen kaivossa. Bonuksena ilmaistiin odottava ihmisjoukko ensin. :) Meni epäröimättä ja tosi hyvin. Sitten alueelle, mökin bongasi ekana, ja tuli ilmaisemaan, mutta pudotti rullan nopsaan ja lähti uuteen ilmaisuun, joka meni mainiosti. Kaivon paikansi tosi hienosti. :) Pyöräytti kaivon ympäri ja sitten oikealle paikalle, ja hyvä ilmaisu. Loppuun paaaaljon namia palkaksi.
Olipas kivat ja motivoivat treenit. Hyvä seura, parempi mieli. :)
Otin Ritalle ensimmäisellä kerroksella kolme maalimiestä. Ensimmäisen ja toisen putken perälle ja kolmannen putkistoon. Otin Ritan suoraan autosta, jossa oli Anssi-dallun raiskattavana. :D Nopeat pissat teki ennen lähetystä, ja sitten suoraan maalimiehen luo. Ilmaisumatkalla iski toinen hätä, ja piti jäädä tarpeilleen. Ilmeisen tarpeellista oli, sillä muutaman minuutin pusersi siinä sekaista vatsaansa. Siitä muutaman kierroksen jälkeen uuteen ilmaisuun. Toinen löytyi ja ilmaistiin helposti. Kolmas oli vaikea. Putkisto oli pitkä, ja sinne oli useampi sisäänkäynti, sekä ilma-aukkoja keon päälle. Ohjasin Ritan sitten oikeaan putkeen, ja tuli toisesta ulos rulla suussa. Ilmaisi, mutta meidän ja maalimiehen välissä oli ihmisjoukko ja hämmentyneenä jäi siihen näytölle, kehotuksesta jatkoi ja meni uudelleen ilmaisemaan maalimiehen.
Toisella kierroksella kaksi maalimiestä, toinen mökissä ja toinen kaivossa. Bonuksena ilmaistiin odottava ihmisjoukko ensin. :) Meni epäröimättä ja tosi hyvin. Sitten alueelle, mökin bongasi ekana, ja tuli ilmaisemaan, mutta pudotti rullan nopsaan ja lähti uuteen ilmaisuun, joka meni mainiosti. Kaivon paikansi tosi hienosti. :) Pyöräytti kaivon ympäri ja sitten oikealle paikalle, ja hyvä ilmaisu. Loppuun paaaaljon namia palkaksi.
Olipas kivat ja motivoivat treenit. Hyvä seura, parempi mieli. :)
Ihanat kamalat kaukokäskyt
Kaukokäskyissä (maahan-istu) ongelmana on siis ollut se, että kun Ritalle antaa käskyn, se toteuttaa sen, mutta jos vahviste ei tule suhteellisen pian, alkaa ipana epäröimään ja menee takaisin maahan. Tänään keksin miksi: tuijotan kokoajan koiraa silmiin. Jos Ritaa katsoo silmiin vain käskyn antaessa, pysyy se asennossa. Muun ajan katse koiran pään yläpuolelle. Juontaa varmaan juurensa siihen, että se saa itse hokata virheensä/tarjota uusia asioita naksuteltaessa, ja kun tuijotan silmiin, olettaa se että jotain pitäisi tehdä. Mutta tänään pitkiä sarjoja ilman silmiin tuijotusta ja bling, se toimii sittenkin!
 |
| Metallikapulan kantaja |
lauantai 29. lokakuuta 2011
Rauniotreeniä
Tämä lauantai meni varsin odottamattomalla tavalla. Aamulla tuli sittenkin lähdettyä raunioitumaan Herttoniemen raunioradalle.
Rita odotti ensin yli kaksi tuntia autossa, ja pääsi sitten hommiin. Itse olin siinä vaiheessa erinäisistä syistä kettuuntunut ja jännittynyt, joten ei ollut hirveän kovat odotukset. Rita oli kuitenkin tosi rauhallinen, ja oli 2 min paikalla makuussa. Maalimiehiä oli neljä: putkessa makaamassa, pienessä luolassa, korkealla telineellä ja luolassa, joka kääntyi päästä niin, ettei näköyhteyttä suuaukolta ollut.
Rita löysi ekan heti, mutta koska maalimies oli jalat putken suuta päin, niin piti talloa jalkoja. Sitten tuli ilmaisemaan, mutta matkalla hämmentyi jostain hajusta, ravisti, pudotti rullan ja samantien uudelleen maalimiehelle oma-aloitteisesti. Ilmaisu ok. Meinasi jatkaa nenän mukana etsintää, mutta tuli kutsusta takaisin. Sitten koira irtosi suoraan luolaan, ja ilmaisu muuten ok, mutta näytölle kiersi lenkin. Sitten ilmaisi itsenäisesti uusiksi. Kukkulan päällä olevalla telineellä seisova oli vaikea, mutta sekin paikannettiin, kun silmiä käytettiin. :) Hyvä ilmaisu. Jatkettiin alas kukkulalta ja Rita meni rikkinäisestä portista ulos alueelta (!!!) ja tutki hajua niin ponnekkasti ettei meinannut kutsusta tulla. Tuli lopulta ja sitten meni itsenäisesti maalimiehelle, ilmaisi ja maalimies sai suoraan palkata näytöllä. Jäi jotenkin tönkkö fiilis... Ei saatu oikein mitään irti tästä treenistä. Sinänsä ok meni: kaikki ilmaistiin, ja koira liikkui kivasti alueella. Olisin vaan halunnut saada enemmän näistä.
Onneksi on ihania treenikavereita, jotka jaksoivat lähteä meille vielä toiselle kierrokselle maalimiehiksi. :) Se pelasti nääs nämä treenit. Menin rennolla fiiliksellä, ja otin Ritalle kaksi maalimiestä. Toisen mökkiin istumaan, toinen pystyssäolleen betoniputken sisään. Molemmat sai ilmaista kahdesti, koska ensimmäisellä pudotti liian nopeasti (edellisellä sarjalla lipsuin tästä), mutta toiset toistot täysiä kymppiä! :) Sitten itse ja maalimiehet leikkivät Ritan kanssa, ja sai lähteä ihan eri mielentilalla. Kun itse ei ollut niin kettuuntunut, niin koirakin toimi ihan eri tavalla. Huomenna uusiksi samaisille raunioille, toivottavasti saadaan silloin käydä useampi kierros läpi.
Rita odotti ensin yli kaksi tuntia autossa, ja pääsi sitten hommiin. Itse olin siinä vaiheessa erinäisistä syistä kettuuntunut ja jännittynyt, joten ei ollut hirveän kovat odotukset. Rita oli kuitenkin tosi rauhallinen, ja oli 2 min paikalla makuussa. Maalimiehiä oli neljä: putkessa makaamassa, pienessä luolassa, korkealla telineellä ja luolassa, joka kääntyi päästä niin, ettei näköyhteyttä suuaukolta ollut.
Rita löysi ekan heti, mutta koska maalimies oli jalat putken suuta päin, niin piti talloa jalkoja. Sitten tuli ilmaisemaan, mutta matkalla hämmentyi jostain hajusta, ravisti, pudotti rullan ja samantien uudelleen maalimiehelle oma-aloitteisesti. Ilmaisu ok. Meinasi jatkaa nenän mukana etsintää, mutta tuli kutsusta takaisin. Sitten koira irtosi suoraan luolaan, ja ilmaisu muuten ok, mutta näytölle kiersi lenkin. Sitten ilmaisi itsenäisesti uusiksi. Kukkulan päällä olevalla telineellä seisova oli vaikea, mutta sekin paikannettiin, kun silmiä käytettiin. :) Hyvä ilmaisu. Jatkettiin alas kukkulalta ja Rita meni rikkinäisestä portista ulos alueelta (!!!) ja tutki hajua niin ponnekkasti ettei meinannut kutsusta tulla. Tuli lopulta ja sitten meni itsenäisesti maalimiehelle, ilmaisi ja maalimies sai suoraan palkata näytöllä. Jäi jotenkin tönkkö fiilis... Ei saatu oikein mitään irti tästä treenistä. Sinänsä ok meni: kaikki ilmaistiin, ja koira liikkui kivasti alueella. Olisin vaan halunnut saada enemmän näistä.
Onneksi on ihania treenikavereita, jotka jaksoivat lähteä meille vielä toiselle kierrokselle maalimiehiksi. :) Se pelasti nääs nämä treenit. Menin rennolla fiiliksellä, ja otin Ritalle kaksi maalimiestä. Toisen mökkiin istumaan, toinen pystyssäolleen betoniputken sisään. Molemmat sai ilmaista kahdesti, koska ensimmäisellä pudotti liian nopeasti (edellisellä sarjalla lipsuin tästä), mutta toiset toistot täysiä kymppiä! :) Sitten itse ja maalimiehet leikkivät Ritan kanssa, ja sai lähteä ihan eri mielentilalla. Kun itse ei ollut niin kettuuntunut, niin koirakin toimi ihan eri tavalla. Huomenna uusiksi samaisille raunioille, toivottavasti saadaan silloin käydä useampi kierros läpi.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Agikoira!
Nyt mä hurahdin, jälleen! Agi ei oo tuntunut näin mukavalta sen jälkeen, kun Rita kasvoi isoksi ja tuli liian nopeaksi.
Tänään se muuttui. Tehtiin keppejä; suurinta ongelmaamme. Vinokeppejä tehtiin viime vuonna loppukesästä tehona (blogissa nähtävästi vain yksi maininta, mutta tuolloin saatiin kepit melkein suoraan). Kouluttajan kanssa tehtiin ensin kepit ihan aukinaisina, sitten nostettiin muutaman kerran siinä sarjassa. Eteni niin vauhdilla, että oli pakko nostaa, jotta keskittyi siihen miten eteni. Mutta siis pujotteli! Onnistumisprosentti oli ainakin se 80%! Homma oli sen verran hyvin puristettu selkärankaan vuosi sitten. :) Oli ihan kiihkona lähdöissä, lähteä pitäs, eikä odottaa jaksais...
Siitä pari putkikiertoa, mutta ne on koiralle helppoja. Sen jälkeen tehtiin kontakteja vähän, takajalka juttuihin pitäisi keskittyä enemmän. Niitä sitten myöhemmin. Tehtiin askellusharjoituksia maassa olevien hyppyjen puomien yli kävellen, ja heti ekasta se tajusi homman. Siitä pari toistoa pussia, eikä sekään ollut mitenkään ihmeellinen, paitsi että neiti oli yhtä intona kuin putken kanssa.
Siirrettiin putkia ja Rita oli sen aikaa paikalla makuussa. Koiran ympärillä leikkimässä muita koiria, itse piilossa ja roudaamassa, ja Kuuttinen makoili paikoillaan... Ihana. :)
Sitten tehtiin vauhtiympyrää, ja olin hukassa kuten normaalisti. Juoksin ao. kuvan mukaista reittiä eestaas huudellen "putkeen". Piti odottaa aina putken reunalla että koira tuli ulos, ja siitä spurtti toiselle putkelle. Rita oli saamarin nopea, ja saamarin hyvä. Palkkaus huonoa (=hidasta) mutta sepä ei tuon vaihtia vie.
Sitten omatoimista keppitreeniä. Nostettiin kepit aika ylös, ja niitä neiti sitten veti. Alkuun target lopussa, sitten otettiin se pois, eikä neiti epäröinyt yhtään. Tehtiin tosi monta toistoa, ehkä kymmenen? Ihan supernopeaaa ja tarkkaa. :)
Lopuksi rengasta. Ei mitään käskyä, mutta naksulla vahvistettiin kun hakeutui oikein. Ensin varmaan seitsemän oikein, sitten pari väärää ja loppuun oikein. Siihen loppui meittien reeni, ja hyvillä mielin sai lähteä kotiin. Ihana oli reenata osaavan hurtan kanssa :)
torstai 27. lokakuuta 2011
Pimeät treenaa pimeällä
Ei sillä, että me pimeitä oltaisi, ainakaan muut kuin Rita. Ja niin tietty Tanja.
Ritalla takana 11 tuntia omaa aikaa yksinänsä kotona, ja oli muuten pikkasessa kiihkossa. Riekku ja loikki... Sillä on nyt taas joku vaihe, kun viime perjantain treeneistä alkaen on ollu ihan kamala. ADHD. Eikai se voi seuraavaa juoksua vielä oireilla? Nyt on kyllä edellisestä mennyt jo 5kk... On alkanut kiinnostumaan toisista koirista (yleensä neiti ylhäinen yksinäisyys). Toivotaan, että ei sentään vielä... Toisaalta treeneistä tullut tokopainoitteisemmat, olisko vaan liikaa virtaa. Ja tosiaan pitkät päivät yksin tällä viikolla.
Ja sitten takas niihin treeneihin. Tehtiin hakuruutu (kahdeksan damia), ohjaus 50 m + 100 m (samassa linjassa valaistulla tiellä) ja kakkosmarkkeerauksen (lyhyellä välimatkalla). Hakualue oli rämeikkö, ja lähetysalue oli parkkipaikka. Alueen ja parkkipaikan välissä oli iso oja.
Otin Ritalla paikalla makuun, jotta olisi rauhoittunut. Makasi kiltisti sen ajan, ja sitten vapautuksen jälkeen riehui. Seurautin 100m pätkän lähetyspaikalle kolmessa erässä pallolla palkaten. Pysyi mukana, eikä hortoillut. Lähetyspaikalla oli ihan sekopää. Koitti lähteä ilman lupaa, mutta sain estettyä. Sitten käden liikkeestä matkaan (TAAS!!!). Ärähdin, ja sitten tajusin että hups. Oli ihan saamarin kireällä hermot. Koira samantien damille ja tuli sitten luo - ja välissä olevaan ojaan juomaan ja sitten musta ohi. Kierteli siinä sitten dami suussa, ja mä kiroilin itsekseni. Ei ollut läheskään niin pahaa, kuin teki vuosi sitten, mutta sellasta parin metrin päässä haperoimista. Pohdiskeli, että pitäsköhän lähteä oikein kunnolla vetämään rundia. Tuli sitten siihen tulokseen, että ei kannata, kun mun viestintä muuttui iloisemmaksi. Ihme hurtta, sille ei vaan saa olla vihainen.
Sitten otettiin seuraamista, ja palkkasin haulla. Koira oli niin kiihkoksissaan, että annoin hakea 6/8. Viimeisellä meni ojan kautta (joi) ja sitten irtosi ruutuun. Rita kokosi itsensä ihan julmetun hyvin, ihan kuin ekaa välikohtausta ei olis käynytkään! Kaikki loput palasi suoraan perusasentoon, ja viimeisestä irtosi pallopalkka. :)
Sitten ohjauksiin. Katsottiin, kun meille vietiin damit, ja viejä jäi seisomaan vinoon damien taakse. Rita haki molemmat ihan suoraan. :) Näin meidän kuuluukin tehdä ohjauksia - muutama kerrallaan. Itseluottamus loppuu, mitä enemmän tehdään. Onneks on nyt treeniringissämme labukkaimmeinenkin, niin tulee tehtyä enemmän ohjauksia. Se on meille sellanen peikko, että koska ei osata sitä, niin ei haluta tehdäkään sitä. Viimeaikoina on tehty paljon linjoja motivoituna, ja talvella vielä varmastikin lisää.
Sitten kakkosmarkkeeraus. Pimeällä vähän hankala. Tummat damit taivasta vasten. Markkeerasi siis vaan äänen ja meni niin huonosti, että otin uudet toistot. Vähän matalammat heitot. Ihan suoraan haki sitten molemmat (ja damien välimatka ehkä 10-20 m, eikä koittanutkaan hakea molempia).
Treenien lopuksi Kike pääsi riehumaan Urpon kanssa, ja hakemaan ruudusta loput. Ei ne oikein tahtoneet keskittyä, joten Tanja meni lapsosten kanssa metikköön, ja pian Rita palasi dami suussa.
Hyvin toimii hurttanen pilkkopimeässä tässäkin lajissa. Pitää nyt vaan ottaa parit treenit ihan yltiöpositiivisena, ettei enää tapahdu tuollaista. Ja pitäs jo mennä selkärankaan, että jos Rita karkaa, niin sit se karkaa, ja homma hoidetaan eri tavalla, eikä perään ärähdetä... Oon unohtanut täysin, että homman kuuluisi olla hauskaa. Pallopalkka teki musta vauhtisokean, ja aloin vaatimaan, että on oltava ihan tiptop. :) Mutta jatkossa kaikki lähtee siitä että homma on kivaa.
Ens treenit voisi keskittyä ihan tuohon lähettämiseen. Käsimerkkejä ja jos lähtee, niin avustaja ottaa damin pois. Tää on nyt tapahtunu tarpeeksi monta kertaa.
Ai niin, meidän agiliitelyt jatkuu perjantaisin melkein vuoden loppuun asti. Testataan hermoja oikein kunnolla.
Ritalla takana 11 tuntia omaa aikaa yksinänsä kotona, ja oli muuten pikkasessa kiihkossa. Riekku ja loikki... Sillä on nyt taas joku vaihe, kun viime perjantain treeneistä alkaen on ollu ihan kamala. ADHD. Eikai se voi seuraavaa juoksua vielä oireilla? Nyt on kyllä edellisestä mennyt jo 5kk... On alkanut kiinnostumaan toisista koirista (yleensä neiti ylhäinen yksinäisyys). Toivotaan, että ei sentään vielä... Toisaalta treeneistä tullut tokopainoitteisemmat, olisko vaan liikaa virtaa. Ja tosiaan pitkät päivät yksin tällä viikolla.
Ja sitten takas niihin treeneihin. Tehtiin hakuruutu (kahdeksan damia), ohjaus 50 m + 100 m (samassa linjassa valaistulla tiellä) ja kakkosmarkkeerauksen (lyhyellä välimatkalla). Hakualue oli rämeikkö, ja lähetysalue oli parkkipaikka. Alueen ja parkkipaikan välissä oli iso oja.
Otin Ritalla paikalla makuun, jotta olisi rauhoittunut. Makasi kiltisti sen ajan, ja sitten vapautuksen jälkeen riehui. Seurautin 100m pätkän lähetyspaikalle kolmessa erässä pallolla palkaten. Pysyi mukana, eikä hortoillut. Lähetyspaikalla oli ihan sekopää. Koitti lähteä ilman lupaa, mutta sain estettyä. Sitten käden liikkeestä matkaan (TAAS!!!). Ärähdin, ja sitten tajusin että hups. Oli ihan saamarin kireällä hermot. Koira samantien damille ja tuli sitten luo - ja välissä olevaan ojaan juomaan ja sitten musta ohi. Kierteli siinä sitten dami suussa, ja mä kiroilin itsekseni. Ei ollut läheskään niin pahaa, kuin teki vuosi sitten, mutta sellasta parin metrin päässä haperoimista. Pohdiskeli, että pitäsköhän lähteä oikein kunnolla vetämään rundia. Tuli sitten siihen tulokseen, että ei kannata, kun mun viestintä muuttui iloisemmaksi. Ihme hurtta, sille ei vaan saa olla vihainen.
Sitten otettiin seuraamista, ja palkkasin haulla. Koira oli niin kiihkoksissaan, että annoin hakea 6/8. Viimeisellä meni ojan kautta (joi) ja sitten irtosi ruutuun. Rita kokosi itsensä ihan julmetun hyvin, ihan kuin ekaa välikohtausta ei olis käynytkään! Kaikki loput palasi suoraan perusasentoon, ja viimeisestä irtosi pallopalkka. :)
Sitten ohjauksiin. Katsottiin, kun meille vietiin damit, ja viejä jäi seisomaan vinoon damien taakse. Rita haki molemmat ihan suoraan. :) Näin meidän kuuluukin tehdä ohjauksia - muutama kerrallaan. Itseluottamus loppuu, mitä enemmän tehdään. Onneks on nyt treeniringissämme labukkaimmeinenkin, niin tulee tehtyä enemmän ohjauksia. Se on meille sellanen peikko, että koska ei osata sitä, niin ei haluta tehdäkään sitä. Viimeaikoina on tehty paljon linjoja motivoituna, ja talvella vielä varmastikin lisää.
Sitten kakkosmarkkeeraus. Pimeällä vähän hankala. Tummat damit taivasta vasten. Markkeerasi siis vaan äänen ja meni niin huonosti, että otin uudet toistot. Vähän matalammat heitot. Ihan suoraan haki sitten molemmat (ja damien välimatka ehkä 10-20 m, eikä koittanutkaan hakea molempia).
Treenien lopuksi Kike pääsi riehumaan Urpon kanssa, ja hakemaan ruudusta loput. Ei ne oikein tahtoneet keskittyä, joten Tanja meni lapsosten kanssa metikköön, ja pian Rita palasi dami suussa.
Hyvin toimii hurttanen pilkkopimeässä tässäkin lajissa. Pitää nyt vaan ottaa parit treenit ihan yltiöpositiivisena, ettei enää tapahdu tuollaista. Ja pitäs jo mennä selkärankaan, että jos Rita karkaa, niin sit se karkaa, ja homma hoidetaan eri tavalla, eikä perään ärähdetä... Oon unohtanut täysin, että homman kuuluisi olla hauskaa. Pallopalkka teki musta vauhtisokean, ja aloin vaatimaan, että on oltava ihan tiptop. :) Mutta jatkossa kaikki lähtee siitä että homma on kivaa.
Ens treenit voisi keskittyä ihan tuohon lähettämiseen. Käsimerkkejä ja jos lähtee, niin avustaja ottaa damin pois. Tää on nyt tapahtunu tarpeeksi monta kertaa.
Ai niin, meidän agiliitelyt jatkuu perjantaisin melkein vuoden loppuun asti. Testataan hermoja oikein kunnolla.
 |
| Järjen riemuvoitto |
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Tokotoko
Tänään olin taas kouluttamassa kaksi tuntia, ja ilokseni sain otettua Ritan ekalle tunnille demoamaan hyppyä ja viimeiselle tunnille 20 min tokoilemaan. Rita oli koko päivän yksin ja sitten suoraan autolla kentälle pienellä pissatuksella. Oli aika intopiukeena. Jätin istumaan kun menin testaamaan luoksepäästävyyden mutta Rita ravisti itsensä ja sitten unohti istua. Piti käydä laittamassa uusiksi, ja sitten kiersin kaikkien luoksepäästävyydet. Sitten paikalla makuusta yksi koira karkasi Ritan luo, mutta sain Ritan kiinni ajoissa. Demohyppyjä kolme: ALO, ALO ja AVO. Eka ja vika hyviä, toisella liikutti oikeaa etujalkaa kun kävelin esteen taakse, joten se jäi palkkaamatta.
Sitten tuntia autossa ja takaisin kentälle. Ihan koikkaloikka (Ritalla on pomppufiilis....). Keskittyi silti hyvin, tehtiin maahanmenoja ja seuraamista, sekä loppuun kaukokäskyillä maahan-istu. :) Kivassa kontaktissa. Loppuun palloleikkiä.
Illemmalla mentiin kotona vielä puurtamaan ruutua. Aivan mahtavaa kehitystä! Tänään olin vaihtanut targetin tiskirättiin (käyttämättömään ;)) joka oli vähän meidän aiempaa targetia isompi. Vaihdoin koska toisella tagetilla hurtta on opetettu menemään näytölle = maahan. Ensimmäisesti lähtien jokaisen jäi sitten SEISOMAAN rätille!! Palkkasin heittämällä namin, ja muutaman kerran kävin ruudussa palkkaamassa. Sitten kierrettiin ruutu ja otetiin pari lähetystä joka reunalta ja hyvin meni. Sitten yksi sarja ilman targetia, ja jokaisella hakeutui rätin paikalle, mutta ei jäänyt hakemaan sitä vaan pysähtyi ja jäi katsomaan mua! :) Siksi vielä yksi sarja targetilla ja homma purkkiin. Osaa hakeutua tosi hienosti ruutunauhan taakse.
Pisin matka oli 25 metriä, ja siltä matkalta tehtiin neljä toistoa yhteensä. Pitää silti maltillisesti noita pituuksia kasvattaa.
Sitten 1 min paikalla makuu piilossa ja loppuun seuraamisia ja temppuilua (jalkojen alta meno). Ihana taitava karvalapsi. <3 Ja on Ritaki ihan kiva.
Sitten tuntia autossa ja takaisin kentälle. Ihan koikkaloikka (Ritalla on pomppufiilis....). Keskittyi silti hyvin, tehtiin maahanmenoja ja seuraamista, sekä loppuun kaukokäskyillä maahan-istu. :) Kivassa kontaktissa. Loppuun palloleikkiä.
Illemmalla mentiin kotona vielä puurtamaan ruutua. Aivan mahtavaa kehitystä! Tänään olin vaihtanut targetin tiskirättiin (käyttämättömään ;)) joka oli vähän meidän aiempaa targetia isompi. Vaihdoin koska toisella tagetilla hurtta on opetettu menemään näytölle = maahan. Ensimmäisesti lähtien jokaisen jäi sitten SEISOMAAN rätille!! Palkkasin heittämällä namin, ja muutaman kerran kävin ruudussa palkkaamassa. Sitten kierrettiin ruutu ja otetiin pari lähetystä joka reunalta ja hyvin meni. Sitten yksi sarja ilman targetia, ja jokaisella hakeutui rätin paikalle, mutta ei jäänyt hakemaan sitä vaan pysähtyi ja jäi katsomaan mua! :) Siksi vielä yksi sarja targetilla ja homma purkkiin. Osaa hakeutua tosi hienosti ruutunauhan taakse.
Pisin matka oli 25 metriä, ja siltä matkalta tehtiin neljä toistoa yhteensä. Pitää silti maltillisesti noita pituuksia kasvattaa.
Sitten 1 min paikalla makuu piilossa ja loppuun seuraamisia ja temppuilua (jalkojen alta meno). Ihana taitava karvalapsi. <3 Ja on Ritaki ihan kiva.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Weeteetä ja ruutua
Sitten tehtiin neljä lähihakua, joista kolme ekaa motivoituna. Treenikaveri käveli lähihakualueen läpi ja vaivihkaa pudotti matkalle damin. Rita lukkiutui joka toistolla häneen, mutta odotin että vaihtoi fokuksen damille päin, ja sinnehän se aina lähti. :)
Viimeinen oli motivoimaton ja treenikaveri tuli lähetyspaikalle. Lähetin Ritan ja nätisti paikansi damin.
Sitten otettiin kaksi kertaa linjaa. Ensin 1, 2 ja 3. Tauon jälkeen kaikki. Ekalla kerralla treenikaveri laittoi uuden aina koiran noudettua edellisen, ja toisella sarjalla kaikki laitettiin valmiiksi. Poliisi oli kuitenkin valmiina kakkosdamilla varmistamassa ettei vaihtoa tapahdu. Kyllä noi linjat vaan on hankalia, jotenkin loppuu itseluottamus koiralta kesken aina mitä enemmän toistetaan... Ei mene yhtä varmana.
Illalla tehtiin sitten vielä ruutua. Ensin ilman targetia. Hakeutui joka kerta etureunan taakse. Sitten targetilla. Tässäkin matka pitää kasvattaa maltillisesti. En tiedä miksi epäröi. Kun tein pidemmän matkan, meni ehkä 10m ja pysähtyi. Odotin tekemättä mitään, ja koira sitten ponkaisi loppumatkankin targetille. Kaikki pysäytykset ruutuun primaa, ja jos naksu ei tullut heti, jäi ruutuun seisomaan ja odottamaan. Kolmas ruututreeni targetilla ja oikein kivasti etenee. :)
Tehtiin myös ohjattua noutoa ilman merkkiä. Jätin koiran seisomaan ja vein molemmille puolille takaviistoon kapulat. Ilman käsiapua sanallisesti. 100% oikein. :) Lopuksi laitoin jopa kapulat ihan vierekkäin selän taakse, ja valitsi oikeanpuoleisen. Mutta näiden kuuluukin olla helppoja! Tageteilla jankattu samaa. Merkillemeno saatava todella varmoiksi, ettei mene noutoon luvatta. Merkki onkin mennyt Ritalla hyvin, mutta panostetaan nyt ruutuun, ettei lähde sekoittamaan.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Ruutua
Tänään ohjattu toko kerta numero neljä. Vuorossa oli ruutu. Kaiketi toinen ruututreenimme kosketusalustalla. Oma alustamme oli jäänyt kotiin ja lainattiin sitten ohjaajalta pientä kaakelilaattaa. Tauno vaan ajatteli, että sen voisi noutaa... Mutta saatiin monta hyvää toistoa. Tehtiin kaikenkaikkiaan kolme sarjaa, jotain 5-8 toistoa per sarja. Matka kasvatettiin 5 -> 20 m.
Sitten tehtiin paikalla makuu 2 min piilossa. Kuutin viereen tuli tolleripoika, joka piippasi melko kovaan ääneen, ja sen ohjaaja kävi sille ärähtämässä, ja Rita pysyi maassa nätisti. :)
Taas tokokuumetta. Kaukot kuntoon, luoksetulon pysäytys pomminvarmaksi ja hypyllä toistoja, ja sitten starttaamme AVOssa. Suunnittelin, että josko ei sittenkään odoitettaisi ihan kevääseen asti. ;)
Sitten tehtiin paikalla makuu 2 min piilossa. Kuutin viereen tuli tolleripoika, joka piippasi melko kovaan ääneen, ja sen ohjaaja kävi sille ärähtämässä, ja Rita pysyi maassa nätisti. :)
Taas tokokuumetta. Kaukot kuntoon, luoksetulon pysäytys pomminvarmaksi ja hypyllä toistoja, ja sitten starttaamme AVOssa. Suunnittelin, että josko ei sittenkään odoitettaisi ihan kevääseen asti. ;)
lauantai 22. lokakuuta 2011
Tokon demokoira Ritva!
Hehheh, huvittavaa juu. Kike esitteli tänään UMN:n lajipäivässä tokon ALO/AVO-luokkaa. Oli alkuun ihan kujalla, mutta mentiin hyvissä ajoin, niin ehdin saada koiran kontaktiin. Sitten jätin koiran kentän laidalle makaamaan, kun porukkaa tuli kentälle. Koko yleisö kulki koirien ohi, ja Rita pysyi maassa. Jotkut jopa vilkuttelivat ja lirkuttelivat koirille. Hyvää reeniä.
Ennen tokoesittelyä oli nome, ja Rita oli sitä mieltä että olisi voinut senkin esitellä. Markkeerauksia ja ohjauksia... Hehe. Siitä sitten tokoilemaan.
Meidän duunina oli esitellä liikkeestä seisominen (AVO), luoksetulo (ALO) ja hyppy (ALO). Kaikki meni ihan nappiin, ja siirtymissä oli samalla tavalla kuulolla kuin kokeessakin. Sitten koira makaamaan kentän laidalle kun muut esittivät omat liikkeensä (sis. noudon, ja neiti pysyi maassa). Ihan kiva siis. :)
Tehtiin kentällä aiemmin AVO-luoksetuloja, ja koira pysähtyi sekä käsimerkkiin että ääneen, taidan sittenkin valita käsimerkin. Kaukokäskyissä tehtiin maahan-seiso vaihtoa. Hyppyjä tehtiin aika paljon, sekä ALO, että AVO. Noudot sekä metallilla että noutokapulalla. Jätinpä kapulan muille koirille kokeiltavaksi ja nyt se on täynnä hampaanjälkiä... Hyvä mää.
Kun mentiin pois kentältä, oli nome-porukka riistapussien kanssa vastassa. Maassa oli ollut lokki, ja Rita koki sisäisen noutajansa paloa, ja veti jarrut pohjaan. Jäi tutkimaan maastoa, eikä meinannut millään lähteä mukaan. Ehkäpä voisi joskus ehtiä riistatreeniäkin pitämään.
Ennen tokoesittelyä oli nome, ja Rita oli sitä mieltä että olisi voinut senkin esitellä. Markkeerauksia ja ohjauksia... Hehe. Siitä sitten tokoilemaan.
Meidän duunina oli esitellä liikkeestä seisominen (AVO), luoksetulo (ALO) ja hyppy (ALO). Kaikki meni ihan nappiin, ja siirtymissä oli samalla tavalla kuulolla kuin kokeessakin. Sitten koira makaamaan kentän laidalle kun muut esittivät omat liikkeensä (sis. noudon, ja neiti pysyi maassa). Ihan kiva siis. :)
Tehtiin kentällä aiemmin AVO-luoksetuloja, ja koira pysähtyi sekä käsimerkkiin että ääneen, taidan sittenkin valita käsimerkin. Kaukokäskyissä tehtiin maahan-seiso vaihtoa. Hyppyjä tehtiin aika paljon, sekä ALO, että AVO. Noudot sekä metallilla että noutokapulalla. Jätinpä kapulan muille koirille kokeiltavaksi ja nyt se on täynnä hampaanjälkiä... Hyvä mää.
Kun mentiin pois kentältä, oli nome-porukka riistapussien kanssa vastassa. Maassa oli ollut lokki, ja Rita koki sisäisen noutajansa paloa, ja veti jarrut pohjaan. Jäi tutkimaan maastoa, eikä meinannut millään lähteä mukaan. Ehkäpä voisi joskus ehtiä riistatreeniäkin pitämään.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Agilitykurssi, putkien umpikulmat
Tänään siis ajeltiin Agimestaan agiliitelemään Juvanmalmille.
Alussa Rita oli ihan paikan hajumaailman lumoissa, nenä kiinni matossa ja muutenkin vähän vauhkona (päivällä ei oltu tehty mitään). Siinä sitten alkuun esiteltiin koirakot ja alettiin tekemään.
Ensimmäisenä otettiin kolme toistoa umpikulmaan kaartuvalle putkelle. Viksu, agitaukoa pitänyt koirani päätti, että putken yli hypätään... Eli meni yli, takas, yli ja juoksi vielä putken väärään suuntaan. Sitten huoh, ja koira taas meni, mutta nyt oikeaan suuntaan. Palkat ja kehut. Sitten toisella toistolla meni jo suoraan, mutta juoksi palkkaksen jälkeen putken takaisin. Viimeinen meni ilman kommelluksia ja sain itseni sen verran ajantasalle että ehdin palkata pallolla.
Sitten otettiin hyppy ja kaksi putkea, joiden välillä umpikulma. Rita meni ihan helkkarin hyvin, ainoa huono osa oli mä, kun palkkaa kaivaessa juoksin koiran päälle. Toisella toistolla oli palkka kunnossa, mutta koira oli jo ihan lähtökuopissa. Ei karannut, mutta tiesi mitä tuleman pitää.
Sitten yksi toisto vähän hankalemmalla, eli umpikulmalla. Tämäkin meni rutiinilla hyvin :)
Alkuun pelkäsin pahinta, mutta löytyihän se agi-Rita sieltä alta. :) Mutta ei tuo vaan ole meidän laji... Mä oon ihan kaks vasenta jalkaa ja hidas palkkaamaan. Ja koira on ihan iholla kokoajan. Tekee ja höösää, ei osaa vielä tarpeeksi hyvin. Itse en osaa keskittyä niin moneen juttuun samalla kertaa. Unohdan kutsua koiraa, ja sitten unohdan palkata, ja olen vielä liian hidaskin. Toistoilla saatiin sujuvuutta ja omia ajatuksia kokoon. Vaatisi enemmän kuin kerran viikossa, jos oikeasti kiinnostaisi laji.
Alussa Rita oli ihan paikan hajumaailman lumoissa, nenä kiinni matossa ja muutenkin vähän vauhkona (päivällä ei oltu tehty mitään). Siinä sitten alkuun esiteltiin koirakot ja alettiin tekemään.
Ensimmäisenä otettiin kolme toistoa umpikulmaan kaartuvalle putkelle. Viksu, agitaukoa pitänyt koirani päätti, että putken yli hypätään... Eli meni yli, takas, yli ja juoksi vielä putken väärään suuntaan. Sitten huoh, ja koira taas meni, mutta nyt oikeaan suuntaan. Palkat ja kehut. Sitten toisella toistolla meni jo suoraan, mutta juoksi palkkaksen jälkeen putken takaisin. Viimeinen meni ilman kommelluksia ja sain itseni sen verran ajantasalle että ehdin palkata pallolla.
Seuraavaksi otettiin lähetys putkeen, ja sieltä piti koiralle putkessa ollessa viittoa että putken jälkeen vasemmalle. Ekalla kerralla tarvittiin kolme toistoa, että onnistui (meinasi suoraan lähtea oikealle). Viimeisen meni sitten suoraan vasemmalle. Toisella kerralla heti oikein.
Sitten otettiin hyppy ja kaksi putkea, joiden välillä umpikulma. Rita meni ihan helkkarin hyvin, ainoa huono osa oli mä, kun palkkaa kaivaessa juoksin koiran päälle. Toisella toistolla oli palkka kunnossa, mutta koira oli jo ihan lähtökuopissa. Ei karannut, mutta tiesi mitä tuleman pitää.Alkuun pelkäsin pahinta, mutta löytyihän se agi-Rita sieltä alta. :) Mutta ei tuo vaan ole meidän laji... Mä oon ihan kaks vasenta jalkaa ja hidas palkkaamaan. Ja koira on ihan iholla kokoajan. Tekee ja höösää, ei osaa vielä tarpeeksi hyvin. Itse en osaa keskittyä niin moneen juttuun samalla kertaa. Unohdan kutsua koiraa, ja sitten unohdan palkata, ja olen vielä liian hidaskin. Toistoilla saatiin sujuvuutta ja omia ajatuksia kokoon. Vaatisi enemmän kuin kerran viikossa, jos oikeasti kiinnostaisi laji.
torstai 20. lokakuuta 2011
Ryhmäreeniä
Tänään oli taas Ritan ja Urpon WT-päivä. Vierailevana tähtenä mukana oli Alexej-eno. Oli vähän huonosti suunniteltu, mutta siinä ne suunnitelmat muotoutuivat treenin myötä. Aloitettiin tokolla. Tein Ritalle pari liikkeestä jäämistä ja seuraamista, sekä kaukokäskyjä yhdellä vaihdolla (koska ennakoi istu-maahan, tehdään maahan-istu-aikaa-palkka). Tehtiin koirille paikalla makuut - Ritalle piilon kanssa. Aika lyhyt aika, ehkä minuutti? Tanja kiersi Ritan mun ollessa piilossa, eikä se neitiä haitannut.
Sitten Rita istui paikallaan kun Allulle heitettiin markkeraus. Itse olin 10 m päässä koirasta. Nätisti oli ja sai palkaksi palloleikin. Tehtiin toinen samanlainen.
Sitten otettiin Urho ja Rita. Ensin heitin Urholle markkeerauksen, ja sitten Urho nouti sen. Rita katseli vapaana. Tanja heitti Ritalle ja Rita nouti sen. Sitten tehtiin niin, että mentiin Ritan kanssa yhdessä heittämään Urholle damin, ja Urho haki sen Ritan ohi. Sitten sama toisinpäin. Sitten koirat selät vastakkain ja vietiin niille eteen damit muistiin. Rita lähti käsimerkkiin, ja tätä korjailtiin sitten. Selkeästi stressasi toista koiraa.
Pikkuinen walk-up -harjoitus tehtiin myös. Ensin heitot muistiin, sitten seuraamista rivinä 10 m, Urho noutoon ja 10 m seuraamista, ja Rita noutoon. Seuraamiset meni hyvin, mutta Rita lähti Tanjan käskyyn. Tämä onkin yksi harjoiteltava juttu. Vein damin takaisin ja päästin noutoon seuraamisen jälkeen. Sitten seurautettiin vielä lyhyt matka ja vapautettiin koirat, Ritalle palkkana palloleikki.
Uskomattoman hyvin suoritti sisaruspari. :) Kumpikin siis koko treenin ajan vapaana, eikä kommelluksia sattunut (ei edes kaikki-on-minun-minun-minun -Ritalle). Siis kumpikin pystyi vapaana katsomaan kun toinen noutaa (varsinkin Ritalla aikamoinen ihme). Näitä lisää! Nykyään muutenkin ilo mennä Ritan kanssa treenaamaan, kun on niin kuulolla. :)
 |
| 18.09.2011 (c) Barbara Komsi |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Ilmaisutreeniä
Vapaapäivänä ehtii treenata enemmän. :) Päivällä ajeltiin Keimolaan minitreeneihin hiomaan ilmaisua. Meille on sanottu, että kokeessa ei saisi rullailmaiseva koira mennä näytölle ilman liinaa, vaan lauantaina testaaja kumosi tämän (sinänsä ketuttavaa, kun eka pimeä saattoi jäädä juuri liinasta kiinni).
Tänään siis samalla maalimiehellä kolme toistoa. Ensin meni 100 m päähän seisomaan kaatuneen puunjuuren taakse. Tuuli voimakkaasti maalimieheltä, joten koira irtosi hyvin. Palautti rullan ja lähte näytölle vauhdilla. Sitten palasi maalimieheltä ilman rullaa - istui vierelle ja sitten hokas, että väärin meni. Tuli uudelleen ilmaisemaan ja sitten taas maalimiehelle. Kurkkasi puunjuuren takaa ja sitten hokasi ottaa rullan ja tuli vielä neljännen kerran. Näytöllä palkkasin koiran. Ihmetytti tuo toisen kerran aivohärö - mitä tapahtui? Oli kuulemma ekalla kerralla tönäissyt maalimiestä, muuten oli ok. Itse tulin näytölle tosi hitaasti, koska nilkka ei tosiaan kestänyt. Epätasaisella maalla sattuu jatkuvasti jalkaan.
Sitten maalimies meni 30 m päähän puun taakse seisomaan. Vein sillä aikaa Ritan paikalla makuuseen juuren taakse. Sitten lähetys ja suoraan maalimiehelle. Ei lähminyt. Ilmaisi hyvin, ja sitten meni maalimiehelle uusiksi. Pysähdyin odottamaan uutta ilmaisua ja sieltähän se tulikin. Kehuin kun nosti rullan uudelleen. Sitten maalimiehelle ja palkkaus.
Kolmas meni samalla tavalla.
Pitäisikö vahvistaa tuota uudelleenilmaisua? Toisaalta kokeisiin voisi varuiksi ottaa liinan mukaan? Jotenkin pelottaa ryteikkö, olisi koiralle helpompi juosta sen läpi vain kerran. Pitäskö odottaa loppupäivä ennen kuin alkaa vahvistaa tuota vai häh täh? Emmää tiedä, pyöritteen näitä ajatuksia... Sunnuntaina seuraavat treenit tästä lajista, päätän siihen mennessä.
Illalla mentiin pellolle tekemään WT-juttuja. Otettiin kolme markkerausta joen yli. Vahvistin käteenpalautusta (ettei ravistanut ja pudottanut damia). Meni ihan ok.
Sitten otettiin pellolle markkeerauksia, etäisyys noin 100m. Ekalla markkeerasi, mutta meni jostain syystä vinoon loppumetreillä. Heittäjä haki damin ja mä kutsuin koira. Rita päätti jatkaa hakua, joten mä poistuin paikalta ja kohta perässä luikki neiti. Sitten kaksi markkeerasta tosi hyvin - menee lähelle damia ja sitten hidastaa tahtia ja tarkasti paikantaa damin.
Seurautin koiran 200 m pois pellolta autoon odottelemaan toisen koiran suorituksen ajaksi. Lopuksi otettiin Rita vielä autosta. Oltiin 30min passissa odottelemassa sorsia iltalennolle, mutta ei näkynyt. Mutta oli kivasti passissa taas, hiljaa ja rauhassa. :)
Tänään siis samalla maalimiehellä kolme toistoa. Ensin meni 100 m päähän seisomaan kaatuneen puunjuuren taakse. Tuuli voimakkaasti maalimieheltä, joten koira irtosi hyvin. Palautti rullan ja lähte näytölle vauhdilla. Sitten palasi maalimieheltä ilman rullaa - istui vierelle ja sitten hokas, että väärin meni. Tuli uudelleen ilmaisemaan ja sitten taas maalimiehelle. Kurkkasi puunjuuren takaa ja sitten hokasi ottaa rullan ja tuli vielä neljännen kerran. Näytöllä palkkasin koiran. Ihmetytti tuo toisen kerran aivohärö - mitä tapahtui? Oli kuulemma ekalla kerralla tönäissyt maalimiestä, muuten oli ok. Itse tulin näytölle tosi hitaasti, koska nilkka ei tosiaan kestänyt. Epätasaisella maalla sattuu jatkuvasti jalkaan.
Sitten maalimies meni 30 m päähän puun taakse seisomaan. Vein sillä aikaa Ritan paikalla makuuseen juuren taakse. Sitten lähetys ja suoraan maalimiehelle. Ei lähminyt. Ilmaisi hyvin, ja sitten meni maalimiehelle uusiksi. Pysähdyin odottamaan uutta ilmaisua ja sieltähän se tulikin. Kehuin kun nosti rullan uudelleen. Sitten maalimiehelle ja palkkaus.
Kolmas meni samalla tavalla.
Pitäisikö vahvistaa tuota uudelleenilmaisua? Toisaalta kokeisiin voisi varuiksi ottaa liinan mukaan? Jotenkin pelottaa ryteikkö, olisi koiralle helpompi juosta sen läpi vain kerran. Pitäskö odottaa loppupäivä ennen kuin alkaa vahvistaa tuota vai häh täh? Emmää tiedä, pyöritteen näitä ajatuksia... Sunnuntaina seuraavat treenit tästä lajista, päätän siihen mennessä.
Illalla mentiin pellolle tekemään WT-juttuja. Otettiin kolme markkerausta joen yli. Vahvistin käteenpalautusta (ettei ravistanut ja pudottanut damia). Meni ihan ok.
Sitten otettiin pellolle markkeerauksia, etäisyys noin 100m. Ekalla markkeerasi, mutta meni jostain syystä vinoon loppumetreillä. Heittäjä haki damin ja mä kutsuin koira. Rita päätti jatkaa hakua, joten mä poistuin paikalta ja kohta perässä luikki neiti. Sitten kaksi markkeerasta tosi hyvin - menee lähelle damia ja sitten hidastaa tahtia ja tarkasti paikantaa damin.
Seurautin koiran 200 m pois pellolta autoon odottelemaan toisen koiran suorituksen ajaksi. Lopuksi otettiin Rita vielä autosta. Oltiin 30min passissa odottelemassa sorsia iltalennolle, mutta ei näkynyt. Mutta oli kivasti passissa taas, hiljaa ja rauhassa. :)
maanantai 17. lokakuuta 2011
Ohjattua tokoa / kaukokäskyt
Elämä flatin kanssa ei käy koskaan mielenkiinnottomaksi. Ainakaan tämän kyseisen yksilön kanssa. Aina löytyy uusia ongelmia joiden kanssa voi hakata päätä seinään. Tai toivotaan, ettei tämänpäiväisestä tule ongelmaa, vaan hetkellinen aivohärö.
Tänään siis jälleen ohjattua tokoa. Ennen tuntia tehtiin seuraamisia (käännöksiä), hyvin meni. Sitten tehtiin liikkeistä jäämiset. Rita oli viimeisenä ja odotti rauhallisena. Teki hyvän seisomisen ja normaalin, eli hitaan, maahanmenon. Sitten odoteltiin taas kun muut teki, ja uudestaan yhdet jäämiset. Seisomisesta meni maahan! Toisella toistolla myös! Sitten peruutuksesta seisomisia ja taas seuraamisesta: meni maahan! Sitten ihan seuraamisesta vain meni maahan ilman käskyä. Joku fiksaatio aivoissa... Siispä tehtiin peruutusten kanssa seisomisia.
Sitten tehtiin paikalla makuu piilon kanssa. 2 min. Meni ihan ongelmitta, jee. :) Ulkona tein vielä yhden seisomisen mistä superpalkka. Mitähän tuokin oli...
Aiemmin päivällä tehtiin puunkiertoja ulkona, ihan alkeita siis. Voisi joka treenin yhteydessä tehdä pari toistoa ja kasvattaa matkaa.
Tänään siis jälleen ohjattua tokoa. Ennen tuntia tehtiin seuraamisia (käännöksiä), hyvin meni. Sitten tehtiin liikkeistä jäämiset. Rita oli viimeisenä ja odotti rauhallisena. Teki hyvän seisomisen ja normaalin, eli hitaan, maahanmenon. Sitten odoteltiin taas kun muut teki, ja uudestaan yhdet jäämiset. Seisomisesta meni maahan! Toisella toistolla myös! Sitten peruutuksesta seisomisia ja taas seuraamisesta: meni maahan! Sitten ihan seuraamisesta vain meni maahan ilman käskyä. Joku fiksaatio aivoissa... Siispä tehtiin peruutusten kanssa seisomisia.
Sitten tehtiin paikalla makuu piilon kanssa. 2 min. Meni ihan ongelmitta, jee. :) Ulkona tein vielä yhden seisomisen mistä superpalkka. Mitähän tuokin oli...
Aiemmin päivällä tehtiin puunkiertoja ulkona, ihan alkeita siis. Voisi joka treenin yhteydessä tehdä pari toistoa ja kasvattaa matkaa.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Jälkipuinteja
Tällä kertaa en kirjoitellut koetta edeltävistä fiiliksistä, kun oli kerrankin niin hyvä fiilis... En halunnut kirota sitä. ;)
Mutta pestään silti jälkipyykki. AVO-luokka odottaa tokossa. Tämän hetkinen tilanne liikkeiden suhteen:
Rusautinpa muuten nilkkani rappusissa tänään. Vedin vauhdilla alas, ja kuului vaan rasahdus kun vedin nurin. On kipeä, muttei voi olla mitään vakavaa, kun pystyy kävelemään. Turvoksissa vaan. Toivottavasti ei vaikuta meidän treenailuihin. Kuutti on ollut tänään ihan poikki, nytkin nukkuu pää sylissä. <3
Mutta pestään silti jälkipyykki. AVO-luokka odottaa tokossa. Tämän hetkinen tilanne liikkeiden suhteen:
- Paikalla makaaminen
Ei ole tuottanut ongelmia, mutta ei olla tehty ryhmässä. Maanantain tokossa kokeillaan piilon kera, ja tästä lähtien muutenkin treenataan enemmän makuuta ja nimenomaan piilojen kera. Koitin kouluttaa pään maassa pitoa, mutta vaatii hemmetisti toistoja. Koirahan muuttuu ihan teräväksi kun menen piiloon (ryhti kohenee). Vaatii aika paljon työtä kouluttaa sitä pois, saa nähdä jaksanko.
- Vapaana seuraaminen
Akilleen kantapää kokeissa. Vaikka eilen menikin hyvin. ;) Tehdään nyt paljon lelupalkalla ja hiotaan nameilla sitten käännöksiä ja muuta. Perusasentotreeniä tehona, pysähdyksissä nykyään korjaa vinot itse. Pitää vahvistaa niin että menisi suoraan suoraan.
VOI-seuraamista varten haluan jonkun tokogurun kynsiin. Sivuaskeleet ja muut, ei ole mitään kuvaa niistä ja haluaisin tehdä alusta asti järkevästi. Vapaaehtoiset ilmoittautukaa. :D
- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Kuten koetuloksista voi lukea, on tämä selkeästi meidän huonoin liike. Huomenna tokossa käydään jättäviä liikkeitä läpi, josko saataisi uutta ideaa tähän? AVO-muutos (paluu koiran takaa) ei vaikuta mitenkään, se me osataan.
Tätä ei uskalla vaikeuttaa vielä samalla tavalla kuin seisomista, mutta ohimenoja taakse voidaan vaikeuttaa (kävellä ihan vierestä, yli, molemmilta puolilta).
- Luoksetulo
Ei olla tehty AVO-luoksetuloja, mutta tämän aion opettaa puunkierrolla (samoin muutkin luoksetulopysäytykset). Se yksi treenattava asia siis talvikauden aikana. Kaikki muuhan on sinänsä ok, loppuasento suora ja vauhti nopea.
- Seisominen seuraamisen yhteydessä
No tästä voin sanoa että on vahvimpia liikkeitä, kun kokeissakin ollaan saatu 9,5, 9 ja 9,5. :) Vahvistellaan silti. AVO-liike ei tuota muutoksia, ei liiku vaikka kierränkin taakse. Treenataan erilaisia taaksemenoja (etäisyys, vauhti). Lisäksi liikettä edelleen voisi treenata juoksusta jäämisenä. :)
- Noutaminen
Ihan kivasti mennyt, jopa viime treeneissä. :) Perusasennon suoruutta pitää vahvistaa, muuten menee hyvin.
- Kauko-ohjaus
Satunnaisuutta ja aikojen pidennyksiä. Lisää reeniä, käsimerkin lisääminen? Välillä saattaa ennakoida meinaan seuraavaa, se pitää koulia pois.
- Estehyppy
Kokeiltiin, ja käy hypyn jälkeen maahan. Istu-käskyllä siis. Ylös-käskyllä jää istumaan. Mutta varmasti helposti koulutettavissa vahvistamalla. Voitaisi pilkkoa treeneihin niin, että välillä hyppyä poispäin ja välillä luoksetulo esteen yli ja hioa molemmat erikseen kuntoon (eri kulmista jne) ja sitten yhdistää.
Rusautinpa muuten nilkkani rappusissa tänään. Vedin vauhdilla alas, ja kuului vaan rasahdus kun vedin nurin. On kipeä, muttei voi olla mitään vakavaa, kun pystyy kävelemään. Turvoksissa vaan. Toivottavasti ei vaikuta meidän treenailuihin. Kuutti on ollut tänään ihan poikki, nytkin nukkuu pää sylissä. <3
lauantai 15. lokakuuta 2011
Hakukoe Kotkassa
Sitten auton nokka kohti Kotkaa, oltiin yhdellä pysähdyksellä perillä 5 min ennen kuin piti, aika tiukille veti!
Kävin näyttämässä koiran paperit, ja sitten pitikin suoraan ottaa koira sosiaalisuusosioon. Meni nätisti muiden ohi, mutta ei meinannut istua (mikä juttu tää on? :D) testaajan eteen, vaan olisi halunnut heti moikata. Testaaja totesi että "sinuthan mä muistan, olin aika ylpeä teistä peruskokeessa". :) Hyvä mieli ja paineita.
Oltiin kolmantena suoritusvuorossa. Kävin kauempana leikkimässä Ritan kanssa pallolla ja pitämässä sen paikallamakuussa. Sitten juteltiin autolla muiden kanssa ja odoteltiin.
Kun lopulta tuli meidän vuoro, niin lähdettiin hihna kireällä metsään. Siitä testaaja näytti seurattavan matkan ja käveli sitten loppupäähän "vastaan". Rita oli ihan kujalla ja piti sen huomiota hakea aikalailla. Mutta me selvittiin seuraamisesta! Paikallamakuusta ei tullut mitään, ei halunnut mennä maahan. Niinpä jätin istumaan ja pysyi kuin tatti. Tätä täytyykin harkita ensi pimeäkokeessakin.
Metsään ampaisi vauhdilla, ja ehdin edetä 2m kun koira puuhali jo aika kaukana ja palasi sitten rullan kanssa. :) Näytölle liinassa (testaaja totesi, että "menettepä aika vauhdilla"). Siellähän se maalimies pötkötteli kuusten välissä pressun alla. Rita oli kuulemma löytänyt jalat ensin JA EI OLLUT KIIVENNYT MAALIMIEHEN PÄÄLLE vaan oli kiertäny sivukautta nuuskaisemaan naamaa. Kun kysyttiin että miten koira käyttäytyi niin vastaus oli, että "erittäin asiallisesti"! What, ihmeiden aika ei ole ohi.
Sitten koira lähti eri suuntaan kun olin suunnitellut, niin muutin suunnitelmaa (piti kiertää myötäpäivään, mutta kierrettiinkin vastapäivään). Siellä sitten raja oli korkeammalla kohdalla, ja koira poikkasi metsään. Puuhaili pitkään, ja kellokin hiljeni välillä. Kutsuin sitten että tiesi minne päin tulla ja lopulta tulikin rulla suussaan. :) Näytölle vauhdilla jälleen (oli sen verran pitkä matka ryteikköä, että meinasi usko loppua kesken). Siellä se maalimies kuitenkin seisoi kallioon nojaten. Rita oli kuulemma löytänyt, mutta oli ollut hankaluuksi löytää reitti takaisin ohjaajalle. Rulla oli kuitenkin pysynyt suussa näiden pohdintojen ajan - voitto! Ja maalimiestä ei oltu lähmitty - toinen voitto! Tässä vaiheessa aikaa mennyt alle 10 min.
Sitten tuli minulta aivohärö. Koira lähti niin määrätietoisesti, että päätin jälleen vaihtaa suunnitelmaa. Maalimiestä ei kuitenkaan paikannettu, niin päätin etten seuraa koiran merkkausta, vaan menen alueen järjestelmällisesti. Kierrettiin aika tarkkaan nurkka, jossa koira ei merkannut yhtään (yksi perässä kulkija kertoi loppuun, että alkoi siinä vaiheessa kiroilemaan mielessään, että älkää sössikö koettanne tähän!). Sitten jatkettiin nurkkaan johon koira merkkasi. Siellä Rita taas irtosi! Näki että oli hajulla ja pian palasi rulla suussa - ja juoksi matkalla puuta päin! Se ei kuitenkaan haitannut, vaan rulla ohjaajalle ja maalimiehelle. Siellähän se köllötteli kuusen alla! Koira oli kuulemma lipaissut nenää. Aikaa meni vissiin alle 20min.
Testaaja myös kyseli että oliko koira jo käynyt, mutta eipä ollut. Oli käynyt ihan lähellä niin että kello kuului, mutta ei ollut saanut paikannettua.
Sitten hirmuset loppupalkat ja kehut koiralle! Ja autossa luu narkuteltavaksi. Aikamoisen urakan neiti suoritti! Tuloksena siis HYVÄKSYTTY koe!!!
Loppuarvostelussa laitettu koiran ohjattavuus "hyväksi". Enemmän taisi mennä niin että koira ohjasi nyt ohjaajaa. :D
On mulla vaan täydellinen työpari - siis mulle täydellinen. :)
Keväällä edessä loppukokeet!
Kävin näyttämässä koiran paperit, ja sitten pitikin suoraan ottaa koira sosiaalisuusosioon. Meni nätisti muiden ohi, mutta ei meinannut istua (mikä juttu tää on? :D) testaajan eteen, vaan olisi halunnut heti moikata. Testaaja totesi että "sinuthan mä muistan, olin aika ylpeä teistä peruskokeessa". :) Hyvä mieli ja paineita.
Oltiin kolmantena suoritusvuorossa. Kävin kauempana leikkimässä Ritan kanssa pallolla ja pitämässä sen paikallamakuussa. Sitten juteltiin autolla muiden kanssa ja odoteltiin.
Kun lopulta tuli meidän vuoro, niin lähdettiin hihna kireällä metsään. Siitä testaaja näytti seurattavan matkan ja käveli sitten loppupäähän "vastaan". Rita oli ihan kujalla ja piti sen huomiota hakea aikalailla. Mutta me selvittiin seuraamisesta! Paikallamakuusta ei tullut mitään, ei halunnut mennä maahan. Niinpä jätin istumaan ja pysyi kuin tatti. Tätä täytyykin harkita ensi pimeäkokeessakin.
 |
| En ole ihan varma alueen tarkoista rajoista mutta suunnilleen noin... |
Metsään ampaisi vauhdilla, ja ehdin edetä 2m kun koira puuhali jo aika kaukana ja palasi sitten rullan kanssa. :) Näytölle liinassa (testaaja totesi, että "menettepä aika vauhdilla"). Siellähän se maalimies pötkötteli kuusten välissä pressun alla. Rita oli kuulemma löytänyt jalat ensin JA EI OLLUT KIIVENNYT MAALIMIEHEN PÄÄLLE vaan oli kiertäny sivukautta nuuskaisemaan naamaa. Kun kysyttiin että miten koira käyttäytyi niin vastaus oli, että "erittäin asiallisesti"! What, ihmeiden aika ei ole ohi.
Sitten koira lähti eri suuntaan kun olin suunnitellut, niin muutin suunnitelmaa (piti kiertää myötäpäivään, mutta kierrettiinkin vastapäivään). Siellä sitten raja oli korkeammalla kohdalla, ja koira poikkasi metsään. Puuhaili pitkään, ja kellokin hiljeni välillä. Kutsuin sitten että tiesi minne päin tulla ja lopulta tulikin rulla suussaan. :) Näytölle vauhdilla jälleen (oli sen verran pitkä matka ryteikköä, että meinasi usko loppua kesken). Siellä se maalimies kuitenkin seisoi kallioon nojaten. Rita oli kuulemma löytänyt, mutta oli ollut hankaluuksi löytää reitti takaisin ohjaajalle. Rulla oli kuitenkin pysynyt suussa näiden pohdintojen ajan - voitto! Ja maalimiestä ei oltu lähmitty - toinen voitto! Tässä vaiheessa aikaa mennyt alle 10 min.
Sitten tuli minulta aivohärö. Koira lähti niin määrätietoisesti, että päätin jälleen vaihtaa suunnitelmaa. Maalimiestä ei kuitenkaan paikannettu, niin päätin etten seuraa koiran merkkausta, vaan menen alueen järjestelmällisesti. Kierrettiin aika tarkkaan nurkka, jossa koira ei merkannut yhtään (yksi perässä kulkija kertoi loppuun, että alkoi siinä vaiheessa kiroilemaan mielessään, että älkää sössikö koettanne tähän!). Sitten jatkettiin nurkkaan johon koira merkkasi. Siellä Rita taas irtosi! Näki että oli hajulla ja pian palasi rulla suussa - ja juoksi matkalla puuta päin! Se ei kuitenkaan haitannut, vaan rulla ohjaajalle ja maalimiehelle. Siellähän se köllötteli kuusen alla! Koira oli kuulemma lipaissut nenää. Aikaa meni vissiin alle 20min.
Testaaja myös kyseli että oliko koira jo käynyt, mutta eipä ollut. Oli käynyt ihan lähellä niin että kello kuului, mutta ei ollut saanut paikannettua.
Sitten hirmuset loppupalkat ja kehut koiralle! Ja autossa luu narkuteltavaksi. Aikamoisen urakan neiti suoritti! Tuloksena siis HYVÄKSYTTY koe!!!
Loppuarvostelussa laitettu koiran ohjattavuus "hyväksi". Enemmän taisi mennä niin että koira ohjasi nyt ohjaajaa. :D
On mulla vaan täydellinen työpari - siis mulle täydellinen. :)
Keväällä edessä loppukokeet!
Tokokoe Kirkkonummella
Jaetaan tämä päivä kahtia, jotta kumpikin koe saa oman kirjoituksensa.
Eli suuntasin auton nokan kohti Kirkkonummea ja paljon pelättyä hallikoetta... Ensimmäisenä kävin ilmoittautumassa, ja sitten lähdettiin Ritan kanssa lenkille. Heittelin palloa pellolla ja sitten tokoiltiin hiekkakentällä. Oli huonossa kontaktissa, kaikki muu olisi kiinnostanut enemmän.
Sitten mentiin sisälle halliin katsomaan, miten Kuutti siellä reagoi. Meni reippaana ja oli reippaana, kunnes joku tuli ovesta sisään, jolloin piti haukkua (kehässä menossa VOI-luokan kaukokäskyt, sori!). Nopeasti häpeillen ulos, ja päässä alkoi jyllätä että pitäskö lopettaa ennen kuin alkaakaan. Eihän se selviä edes paikallamakuusta.
Vein koiran hetkeksi autoon, ja kävin katsomassa AVO-luokkaa. Sitten hain Ritan ja leikin taas hetken pallolla ja keskittyi jo paremmin. Silti jänskätti edelleen jotain? Mentiin halliin ja tungin namia, kun porukkaa tuli ovesta ja neitihän rentoutui. Toiset koirat jopa haukkui ja sain Ritan palkalla olemaan hiljaa. :)
Sitten oli luoksepäästävyyden ja paikalla makuun vuoro. Rita oli ihan kujalla. :) En meinannut saada sitä edes istumaan... Lopulta meni, ja pysyi luoksepäästävyyden, vaikka tuomari käsitteli todella reilusti. Tästä 10. Sitten nousi ylös kun tuomari oli mennyt, ja piti taas säätää se istumaan, jolloin jäi vinoon. Tästä siis vinoon maahankin. Nuuskutteli ilmaa vähän, mutta pysyi, jälleen. :) Paikalla makuustakin siis 10.
Sitten vein Ritan autoon hetkeksi ja palkkailin sitä. Kaksi vuoroa ennen meitä hain neidin autosta ja mentiin vetämään viimeistelyä hallin taakse. Sitten sisälle halliin ja katsottiin osa edellisen koirakon suorituksesta. Päätin etten palkkaakkaan Ritaa, ja se tepsi. Koira halusi namia enemmän ja oli enemmän mukana. Sitten tuli meidän vuoro, ja hihnassa seuraaminen. Tosi hyvää muuten, mutta hallin takanurkassa oli joku hyvä tuoksu ja täyskäännöksen veti pitkäksi... Tämän takia 8,5. Sitten vapaana seuraamisessa oikealle käännöksen veti löysästi, muuten tosi hyvin, ja tästä 9.
Sitten oli liikkeestä maahanmeno, jonka teki hitaasti, siksi 7. Yhdellä käskyllä kumminkin. ;) Sitten liikkeestä seisominen, josta 9,5. En tiedä mistä 0,5p pois, ihan kivasti teki. Luoksetulosta myös 9,5. Hypyssä liikkuri mokasi ja kun piti sanoa "käsky" niin sanoikin "hyppy", ja alkoi sitten nauramaan. Me hoidettiin homma silti niinkuin kuuluukin, ja 10 irtosi. Kokonaisvaikutelma 8. Ekaa kertaa oli sellanen fiilis että oli oikeasti hetkessä mukana. Aivotkin pelas. Ja Kuutinkin aivot pelas, muistin kehua sitä ja se oli kokoajan kivassa vireessä. :)
Tämä siis tarkoitti että saatiin ALO1, 182,5 p.
Tämän kruunuksi vielä toinen sija ja kunniapalkinto! :) Ja mä meinasin keskeyttää!!
Eli suuntasin auton nokan kohti Kirkkonummea ja paljon pelättyä hallikoetta... Ensimmäisenä kävin ilmoittautumassa, ja sitten lähdettiin Ritan kanssa lenkille. Heittelin palloa pellolla ja sitten tokoiltiin hiekkakentällä. Oli huonossa kontaktissa, kaikki muu olisi kiinnostanut enemmän.
Sitten mentiin sisälle halliin katsomaan, miten Kuutti siellä reagoi. Meni reippaana ja oli reippaana, kunnes joku tuli ovesta sisään, jolloin piti haukkua (kehässä menossa VOI-luokan kaukokäskyt, sori!). Nopeasti häpeillen ulos, ja päässä alkoi jyllätä että pitäskö lopettaa ennen kuin alkaakaan. Eihän se selviä edes paikallamakuusta.
Vein koiran hetkeksi autoon, ja kävin katsomassa AVO-luokkaa. Sitten hain Ritan ja leikin taas hetken pallolla ja keskittyi jo paremmin. Silti jänskätti edelleen jotain? Mentiin halliin ja tungin namia, kun porukkaa tuli ovesta ja neitihän rentoutui. Toiset koirat jopa haukkui ja sain Ritan palkalla olemaan hiljaa. :)
Sitten oli luoksepäästävyyden ja paikalla makuun vuoro. Rita oli ihan kujalla. :) En meinannut saada sitä edes istumaan... Lopulta meni, ja pysyi luoksepäästävyyden, vaikka tuomari käsitteli todella reilusti. Tästä 10. Sitten nousi ylös kun tuomari oli mennyt, ja piti taas säätää se istumaan, jolloin jäi vinoon. Tästä siis vinoon maahankin. Nuuskutteli ilmaa vähän, mutta pysyi, jälleen. :) Paikalla makuustakin siis 10.
Sitten vein Ritan autoon hetkeksi ja palkkailin sitä. Kaksi vuoroa ennen meitä hain neidin autosta ja mentiin vetämään viimeistelyä hallin taakse. Sitten sisälle halliin ja katsottiin osa edellisen koirakon suorituksesta. Päätin etten palkkaakkaan Ritaa, ja se tepsi. Koira halusi namia enemmän ja oli enemmän mukana. Sitten tuli meidän vuoro, ja hihnassa seuraaminen. Tosi hyvää muuten, mutta hallin takanurkassa oli joku hyvä tuoksu ja täyskäännöksen veti pitkäksi... Tämän takia 8,5. Sitten vapaana seuraamisessa oikealle käännöksen veti löysästi, muuten tosi hyvin, ja tästä 9.
Sitten oli liikkeestä maahanmeno, jonka teki hitaasti, siksi 7. Yhdellä käskyllä kumminkin. ;) Sitten liikkeestä seisominen, josta 9,5. En tiedä mistä 0,5p pois, ihan kivasti teki. Luoksetulosta myös 9,5. Hypyssä liikkuri mokasi ja kun piti sanoa "käsky" niin sanoikin "hyppy", ja alkoi sitten nauramaan. Me hoidettiin homma silti niinkuin kuuluukin, ja 10 irtosi. Kokonaisvaikutelma 8. Ekaa kertaa oli sellanen fiilis että oli oikeasti hetkessä mukana. Aivotkin pelas. Ja Kuutinkin aivot pelas, muistin kehua sitä ja se oli kokoajan kivassa vireessä. :)
Tämä siis tarkoitti että saatiin ALO1, 182,5 p.
Tämän kruunuksi vielä toinen sija ja kunniapalkinto! :) Ja mä meinasin keskeyttää!!
torstai 13. lokakuuta 2011
Ritalla on maailman paras nenä...
...siis ainakin omasta mielestään. Se nenä on niin tarkka, ettei silloin tarvitse kuunnella, kun koitellaan ohjata pillillä. Kyllä nenä löytää ilman mamman turhia ohjeitakin, ja varmasti paremmin ja nopeammin.
Tänään siis jälleen WT-treenit. Ja kyllä, homma kusee kun ei ole suunnitelmaa. Tai suunnitelma oli: eteenlähetyksiä, eiku ohjauksia, eiku pysäytyksiä, eiku sivusuuntia... eiku... makkeeauksia?
Eli mentiin Klaukkalan Järvihakaan metsätielle. Ensin otettiin markkeeraus tien päähän. Tämä meni ihan rutiinilla putkeen. Markkeerauksesta 5m vasemmalle pusikon puolelle oli dami ja siitä 10m lisää vasemmalle oli toinen dami. Lähetin koiran eteen sinne, missä markkeeraus oli, ja koitin pysäyttää, että olisin ohjannut vasemmalle. Vaan Kuuttipa viisveisas pillistä, ja paineli nenän perässä damille. Sama kävi toisella toistolla! Sitten ketutti, kun ei pilliä kuunnellut ja otettiin pysäytyksiä niin, että pysäytin ja vapautin niin, että avustaja heitti koiran takana damin. Tämä meni ekalla hyvin. Toisella pysähtyi jo ennen vihjettä ja kutsuin pois. Perskules.
Sitten laitettiin damit tien sivuille koiran näkemättä, ja eteenlähetys. Sähläyksiä ja useampi lähetys: juoksi liian pitkälle, juoksi liian lyhyelle, meni vinoon sivusuuntaan, pysähtyi mutta valuikin takaisin (epäröi varmaan, että onkohan nyt tekemässä oikein kun kokoajan kutsutaan pois). Siis yhteensä neljä lähetystä meni hukkaan. Viidennellä Kuutti sisuuntui sen verran että meni itsekseen hakemaan damin (sattui tuulemaan just oikein).
Sitten päätin että menee niin päin mäntyjä ja kaikkien suunnitelmien vastaisesti, että mä nyt ihan vaan otan kolme markkeerausta ja that's it. Niin, luulisi, että olisi mennyt helposti. Vaan menikin niin, että kaksi ensimmäistä törmäsivät lentomatkallaan puuhun ja jäivät lyhyiksi, jolloin Rita sai ne helposti ylös. Mutta kolmas lensikin kauas kukkulan päälle. Sitä etsi valehtelematta 5 min, kunnes oli laajentanut haun jo niin kauas, että kutsuin Ritan pois ja pyysin uuden heiton. Sitäkin paikansi päälle minuutin, kunnes löysi. Sitten käveltiin yhdessä markkeerauspaikalle. Rita löysi damin ja toi sen mulle ja siitä loppupalkkaus ja homma pakettiin.
Aina ei voi onnistua. Fiksuunnuin sen verran että noi sivuohjaukset on pikkasen tarkemmin pohdittava ennen kuin menee tekemään. Targeteista ehkä vähän hienovaraisempi vaihdos käytäntöön. Tää voisi olla vaikkapa meidän seuraava homma.
Illalla käytiin tekemässä targeteja. Eteen ja sivulle, ihan simppeleitä. Sitten paikallamakuu piilon kera. Viimeisenä kolme ALO-luokan seuraamista. 100% kontakti, ihan huima! Koe vaan alkaa pelottaa enemmän ja enemmän. Mutta nyt tahdon kokeeseen, toisin kuin viime kerralla. Paikanpäällä voi sit olla ihan eri juttu. :D
Tänään siis jälleen WT-treenit. Ja kyllä, homma kusee kun ei ole suunnitelmaa. Tai suunnitelma oli: eteenlähetyksiä, eiku ohjauksia, eiku pysäytyksiä, eiku sivusuuntia... eiku... makkeeauksia?
Eli mentiin Klaukkalan Järvihakaan metsätielle. Ensin otettiin markkeeraus tien päähän. Tämä meni ihan rutiinilla putkeen. Markkeerauksesta 5m vasemmalle pusikon puolelle oli dami ja siitä 10m lisää vasemmalle oli toinen dami. Lähetin koiran eteen sinne, missä markkeeraus oli, ja koitin pysäyttää, että olisin ohjannut vasemmalle. Vaan Kuuttipa viisveisas pillistä, ja paineli nenän perässä damille. Sama kävi toisella toistolla! Sitten ketutti, kun ei pilliä kuunnellut ja otettiin pysäytyksiä niin, että pysäytin ja vapautin niin, että avustaja heitti koiran takana damin. Tämä meni ekalla hyvin. Toisella pysähtyi jo ennen vihjettä ja kutsuin pois. Perskules.
Sitten laitettiin damit tien sivuille koiran näkemättä, ja eteenlähetys. Sähläyksiä ja useampi lähetys: juoksi liian pitkälle, juoksi liian lyhyelle, meni vinoon sivusuuntaan, pysähtyi mutta valuikin takaisin (epäröi varmaan, että onkohan nyt tekemässä oikein kun kokoajan kutsutaan pois). Siis yhteensä neljä lähetystä meni hukkaan. Viidennellä Kuutti sisuuntui sen verran että meni itsekseen hakemaan damin (sattui tuulemaan just oikein).
Sitten päätin että menee niin päin mäntyjä ja kaikkien suunnitelmien vastaisesti, että mä nyt ihan vaan otan kolme markkeerausta ja that's it. Niin, luulisi, että olisi mennyt helposti. Vaan menikin niin, että kaksi ensimmäistä törmäsivät lentomatkallaan puuhun ja jäivät lyhyiksi, jolloin Rita sai ne helposti ylös. Mutta kolmas lensikin kauas kukkulan päälle. Sitä etsi valehtelematta 5 min, kunnes oli laajentanut haun jo niin kauas, että kutsuin Ritan pois ja pyysin uuden heiton. Sitäkin paikansi päälle minuutin, kunnes löysi. Sitten käveltiin yhdessä markkeerauspaikalle. Rita löysi damin ja toi sen mulle ja siitä loppupalkkaus ja homma pakettiin.
Aina ei voi onnistua. Fiksuunnuin sen verran että noi sivuohjaukset on pikkasen tarkemmin pohdittava ennen kuin menee tekemään. Targeteista ehkä vähän hienovaraisempi vaihdos käytäntöön. Tää voisi olla vaikkapa meidän seuraava homma.
Illalla käytiin tekemässä targeteja. Eteen ja sivulle, ihan simppeleitä. Sitten paikallamakuu piilon kera. Viimeisenä kolme ALO-luokan seuraamista. 100% kontakti, ihan huima! Koe vaan alkaa pelottaa enemmän ja enemmän. Mutta nyt tahdon kokeeseen, toisin kuin viime kerralla. Paikanpäällä voi sit olla ihan eri juttu. :D
tiistai 11. lokakuuta 2011
Tuplatreenipäivä
Tänään oli niin lyhyt päivä koulussa, että hyvin ehti käydä kaksissa treeneissä. Iltapäivällä mentiin WT-treeneihin jälleen Seutulaan. Tällä kertaa suunnitelma oli edellisen kerran vastakohta, sillä tehtiin:
Heiton oli myös nätisti, meni vauhdilla ja palautti yhtä nopeasti. Palkkasin taas purkilla, jossa neidin tämän päivän ruoka-annos (jaettuna neljään purkkiin). Laukaus ja heitto meni myös hyvin: vilkaisi minua hakiessaan lupaa noutoon, mutta lähetin vasta kun katsoi taas pudotuspaikkaa. Jälleen purkkipalkka.
Damipyssy olikin aika mielenkiintoinen tapaus. :) Kovempi paukku, mutta ei noussut, vaan jäi tuijottamaan heittäjää, eikä markkeerannut heittoa. Niinpä seurautin koiraa 50 m pellolla hiiitaaalla vauhdilla (koira siis kokoajan hienosti sivulla, mutta pidin kulkuvauhdin maltillisena). Sitten jätin neidin istumaan kun hain damin, ja vein sen heittäjälle. Tämän jälkeen seurautin Ritaa 20 metriä ja palkkasin sen palloleikillä (nollatakseni tilannetta).
Uudella heitolla sama juttu, mutta sain ohjattua huomion pudotukseen. Luvasta lähti, meni oikealle alueelle mutta kun ei heti osunut silmään, niin lähti katsomaan alueen, jossa äsken olin kävellyt. Sitten lähdin kävelemään damille, kun koitin hakea sen ennen koiraa. Rita ehti kuitenkin ensin, mutta en palkannut palautuksesta.
Sitten samaan paikkaan toinen damipyssylaukaus. Ei seurannut lentokaarta taaskaan, mutta huomasi kun dami pomppasi pellosta. Päästin samantien noutoon ja sieltähän se dami nousi heti. Sitten vielä damipyssyllä heitto samaan paikkaan, ja tällä kertaa katse seurasi heittokaarta! Sitten pääsi noutoon ja meni suoraviivaisesti damille ja palautti nopeasti. Sai tästä kolmannen purkin palkaksi. Sitten palloleikkiä. :) Autolla annoin vielä viimeisen purkin palkaksi.
- Kolme laukausta
- Heitto ilman laukausta
- Laukaus startterilla ja heitto
- Neljä heittoa damipyssyllä
Heiton oli myös nätisti, meni vauhdilla ja palautti yhtä nopeasti. Palkkasin taas purkilla, jossa neidin tämän päivän ruoka-annos (jaettuna neljään purkkiin). Laukaus ja heitto meni myös hyvin: vilkaisi minua hakiessaan lupaa noutoon, mutta lähetin vasta kun katsoi taas pudotuspaikkaa. Jälleen purkkipalkka.
Damipyssy olikin aika mielenkiintoinen tapaus. :) Kovempi paukku, mutta ei noussut, vaan jäi tuijottamaan heittäjää, eikä markkeerannut heittoa. Niinpä seurautin koiraa 50 m pellolla hiiitaaalla vauhdilla (koira siis kokoajan hienosti sivulla, mutta pidin kulkuvauhdin maltillisena). Sitten jätin neidin istumaan kun hain damin, ja vein sen heittäjälle. Tämän jälkeen seurautin Ritaa 20 metriä ja palkkasin sen palloleikillä (nollatakseni tilannetta).
Uudella heitolla sama juttu, mutta sain ohjattua huomion pudotukseen. Luvasta lähti, meni oikealle alueelle mutta kun ei heti osunut silmään, niin lähti katsomaan alueen, jossa äsken olin kävellyt. Sitten lähdin kävelemään damille, kun koitin hakea sen ennen koiraa. Rita ehti kuitenkin ensin, mutta en palkannut palautuksesta.
Sitten samaan paikkaan toinen damipyssylaukaus. Ei seurannut lentokaarta taaskaan, mutta huomasi kun dami pomppasi pellosta. Päästin samantien noutoon ja sieltähän se dami nousi heti. Sitten vielä damipyssyllä heitto samaan paikkaan, ja tällä kertaa katse seurasi heittokaarta! Sitten pääsi noutoon ja meni suoraviivaisesti damille ja palautti nopeasti. Sai tästä kolmannen purkin palkaksi. Sitten palloleikkiä. :) Autolla annoin vielä viimeisen purkin palkaksi.
Mää oon niin ilonen, koira pysyi joka laukauksen ilman aiettakaan nousta luvatta! :)) Samoin tuo seuraaminen, me on löydetty siihen nyt oikea palkka.
Illalla oli vuorossa pelastuskoirailut. Alkuun otettiin tottikset. Luoksepäästävyyden tuli tekemään kaksi eri ihmistä. Rita ei noussut ekalle, ja tokallakin oli tosi kivasti. Toinen rapsutteli ihan kunnolla, ja sitten koitti loikata minua päin... Sekopää. Sitten pari minuuttia paikalla makuuta. Menin toisen taakse seisomaan, vähän "piiloon". Eipä tässä ongelmia.
Otettiin Rita ensimmäisenä. Kolme (neljä) maalimiestä: ensimmäinen seisomaan puuta vasten, toinen istumaan kuusen alle ja juttelemaan sekä kolmannelle kaksi maalimiestä samaan piiloon (tarkoitus oli, että olisivat olleet vierekkäin samassa piilossa, mutta meni viestit ristiin ja maalimiehet oli 10 m välimatkalla samassa paikassa).
Ensimmäiselle löysi nopeasti, mutta oli tökännyt maalimiestä. Siitä palkaksi kissanruokaa. Toinen oli ihan tosi lähellä, alle 50 metrin päässä. Se löytyi myös nopeasti. Maalimies sai lipaisun nenään ja sitten Kuuttinen tuli ilmaisemaan. Eipä muuten häirinnyt puhuva maalimieskään!
Viimeinen kaksikko olikin sitten pidemmällä, ehkä 100 m päässä. Sinne Rita irtosi. Odotin kauhulla, että tuleeko kadotuspaniikki, vai onnistuuko. Tuli sitten vauhdilla ilmaisemaan rulla suussaan! :) Näytölle vauhdilla, ja sitten näin maalimiehen joten luulin, että koira jäi näytölle liian aikaisin... mutta siinähän se maalimies olikin, siis toinen niistä! Rita oli paikantanut maalimiestä aika pitkään, mutta ei ollut häiriintynyt kahdesta eri hajusta. Paikansi toisen ja ilmaisi sen, ja vei samalle maalimiehelle näytölle. Toisen luona ei ollut käynyt. :) Tässä oli katastrofin ainekset, mutta hyvin meni ja tosi hieno onnistuminen! En olisi uskaltanut kokeilla tietoisesti, mutta onneksi meni näin.
Otettiin taas liinan kanssa jokaisella toistolla. Liina oli lyhennetty viisi metriseksi. Saatiin vähän rämäkät naurut aina näytölle lähtiessä. Alkuun sipsutusta, ja kun liina kiristyi niin sitten mentiin! Mutta koirapa ei välittänyt ulkopuolisesta häiriöstä vaan veti vauhdilla maalimiehelle.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Noutoja
Tänään maanantaitokoiluja jälleen ohjauksen kera. :) Ohjelmassa oli noudot. Katsottiin ensin kaksi noutoa ja sitten oli meidän vuoro. Ei karannut kapulalle, meni vauhdilla, otti nätisti ja sitten... vierellä leikki toinen koira ja Ritalla niskakarvat pystyyn. Ei aikomustakaan lähteä mihinkään, mutta ravasi palautuksen. Joku oli tullut liian lähelle neidin kapulaan. Tuli vähän vinoon viereen ja otin turhan aikaisin kapulaa pois, kun neiti korjasi asentoaan. Kehuja tuli muusta kuin tuosta loppuasennosta.
Sitten neiti äkkäsi että joku tuli ovesta ja alkoi haukkumaan. Liekö edellisestä "joku-varastaa-mun-kapulan" -säikähdyksestä jäänyt vaihde päälle... Haukkui ihan vauhkona ja käytiin sitten ovella. Saamari mikä kilipää! Sitten istuskeltiin ja katsottiin muiden noudot. Välillä joku antoi "varoitushaukkua" ja Rita näytti ihan "alert, alert!" mutta kun kerran oli hiljaa niin palkkasin.
Sitten loppuun 2 min paikalla makuu. En mennyt piiloon, vaikka oli mahdollisuus. Vähän tarjosi opetettua pääjuttua, mutta ei pitänyt sitä kokoaikaa maassa. Kerran nuuskutti maata ja ohjaaja käski kieltämään. Huikkasin "Rita" ja neiti otti kontaktin, ja lopetti nuuskuttelun. Pysyi hyvin. :)
Jotenkin tyhjä olo johtuen siitä, että koira säikähti jälleen sisätiloissa. Lauantain koehan on hallissa. Sitten vielä fiilistä kamalammaksi: lauantain hakukokeen testaaja- ja paikkatiedot tuli. We are really going! Ja sama testaaja kuin keväälläkin. Paniikki...
Huhhuijaa, viimeinen rutistus edessä.
Sitten neiti äkkäsi että joku tuli ovesta ja alkoi haukkumaan. Liekö edellisestä "joku-varastaa-mun-kapulan" -säikähdyksestä jäänyt vaihde päälle... Haukkui ihan vauhkona ja käytiin sitten ovella. Saamari mikä kilipää! Sitten istuskeltiin ja katsottiin muiden noudot. Välillä joku antoi "varoitushaukkua" ja Rita näytti ihan "alert, alert!" mutta kun kerran oli hiljaa niin palkkasin.
Sitten loppuun 2 min paikalla makuu. En mennyt piiloon, vaikka oli mahdollisuus. Vähän tarjosi opetettua pääjuttua, mutta ei pitänyt sitä kokoaikaa maassa. Kerran nuuskutti maata ja ohjaaja käski kieltämään. Huikkasin "Rita" ja neiti otti kontaktin, ja lopetti nuuskuttelun. Pysyi hyvin. :)
Jotenkin tyhjä olo johtuen siitä, että koira säikähti jälleen sisätiloissa. Lauantain koehan on hallissa. Sitten vielä fiilistä kamalammaksi: lauantain hakukokeen testaaja- ja paikkatiedot tuli. We are really going! Ja sama testaaja kuin keväälläkin. Paniikki...
Huhhuijaa, viimeinen rutistus edessä.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Ohjauksia targeteilla
... ja vähän tokoakin.
Perjantaina olin jälleen stadikalla myymässä kahvia ja pullaa puoleen yöhön asti. Eilen puolestaan käytiin Vihtijärvellä sienestämässä. Ritva löysi järven rannalta veden ääreltä pussin, jossa oli kuollut kala ja palautti sen mulle! Kuvottavaa. Löydettiin kaksi geokätköäkin. :o)
Tänään olin SNJ:n päänäyttelyssä kenneltyttönä ilman whippetiäni. Whippetillä siis kolmas päivä aivot narikassa, ja sehän ei sovi. Niinpä kotiin tullessa (klo 19 superväsyneenä) lähdettiin tekemään Ritan kanssa targeteja.
Aloitettiin kahdella targetilla: 1. ja 3. Ensin lähetys 1:lle, jossa palkkasin, ja jätin koiran paikalleen makaamaan ja palasin lähetyspaikalle lähettämään vasemmalle. Sinne myös palkkaamaan. Sitten 1. - pysäytys - 3. ja palkkana kanipallo.
Tästä toinen toisto 1.-3. ja namipalkkaus. Sitten vein 2. targetin paikalleen ja lähetin 1.:lle ja siitä taaksellähetyksenä. Ei vaan leikannut, ja koitti poiketa 3.:lle. Niinpä lähetin 1.:lle, pysäytin, kävin näyttämässä targetin, palasin lähetyspaikalle ja lähetin 2.:lle. Sinne palkkana lelu.
Sitten tein suoraan yhden 1. - pysäytys - 2. ja palkkana pitkä leikki. Sitten tehtiin satunnaisesti noita ristiin. Mehän tehtiin joku viikko näitä tehona ja sitten ollaan taukoiltu, mutta tauko on vienyt asioita perille :) Tosi helposti ohjautui.
Ja koska seurasi niin hienosti tuota tehdessä, päätin että tehdään seurausta, palkkana vinkulelu. Tosi hyvää kontaktia!! Siitäpä intouduin lisää ja tein seuraamiskuvio, liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seiso, loppuun pitkä leikki lelulla. Rita teki täysillä ja oikein! Jopa perusasento oli suora joka kerta, jopa luoksetulossa! Tästä tulee vaan lisää pelkoa ensi lauantaille. :) On nyt niin prima, että mokaaminen tuntuisi vielä pahemmalta.
Perjantaina olin jälleen stadikalla myymässä kahvia ja pullaa puoleen yöhön asti. Eilen puolestaan käytiin Vihtijärvellä sienestämässä. Ritva löysi järven rannalta veden ääreltä pussin, jossa oli kuollut kala ja palautti sen mulle! Kuvottavaa. Löydettiin kaksi geokätköäkin. :o)
Tänään olin SNJ:n päänäyttelyssä kenneltyttönä ilman whippetiäni. Whippetillä siis kolmas päivä aivot narikassa, ja sehän ei sovi. Niinpä kotiin tullessa (klo 19 superväsyneenä) lähdettiin tekemään Ritan kanssa targeteja.
Tästä toinen toisto 1.-3. ja namipalkkaus. Sitten vein 2. targetin paikalleen ja lähetin 1.:lle ja siitä taaksellähetyksenä. Ei vaan leikannut, ja koitti poiketa 3.:lle. Niinpä lähetin 1.:lle, pysäytin, kävin näyttämässä targetin, palasin lähetyspaikalle ja lähetin 2.:lle. Sinne palkkana lelu.
Sitten tein suoraan yhden 1. - pysäytys - 2. ja palkkana pitkä leikki. Sitten tehtiin satunnaisesti noita ristiin. Mehän tehtiin joku viikko näitä tehona ja sitten ollaan taukoiltu, mutta tauko on vienyt asioita perille :) Tosi helposti ohjautui.
Ja koska seurasi niin hienosti tuota tehdessä, päätin että tehdään seurausta, palkkana vinkulelu. Tosi hyvää kontaktia!! Siitäpä intouduin lisää ja tein seuraamiskuvio, liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seiso, loppuun pitkä leikki lelulla. Rita teki täysillä ja oikein! Jopa perusasento oli suora joka kerta, jopa luoksetulossa! Tästä tulee vaan lisää pelkoa ensi lauantaille. :) On nyt niin prima, että mokaaminen tuntuisi vielä pahemmalta.
torstai 6. lokakuuta 2011
Etsintää sateessa
Tänään treenailtiin jälleen Klaukkalan laidalla, paikassa jossa aiemminkin.
Tässä kuva edellisistä treeneistä. Tällä kertaa otettiin 2. piilo, sekä toinen 3. piilosta vasemmalle rinteen alle istumaan kumimattojen päälle. Ja treenit tehtiin pimeässä taskulampun valossa. Vettä tuli taivaan täydeltä!
Käveltiin Ritan kanssa paikalle, ja sain ottaa sen ensimmäisenä kun oli jo... "rauhoittunut". Oli muuten ihan kamalalla päällä, yli-innokas, loikki ihmisiä päin... Sitä se tekee kun on takana lepopäivä.
Noh, ukot piiloon, ja Rita etsimään. Ensimmäiselle kiersi alueen keskialueen kautta kaarroksella, ja paikansi maalimiehen nopeasti (paikalla oli vain yksi betonituubi jonka vieressä jätelava tällä kertaa). Heti lähti ilmaisemaan, mutta menikin takana tulevien luokse... Siellä hämmentyi ja ravisti itseään, ja pudotti rullan samalla. Sitten itsenäisesti uusiksi maalimiehelle ja hyvä ilmaisu. Palkaksi lihapullaa.
Sitten kakkoselle meni vauhdilla. Pääsin ylimmän hiekkakasan viereen, kun Rita oli maalimiehellä. Ei lähminyt. Nopea ilmaisu, palkaksi Caesaria ja palloleikkiä. :)
Olipa kiva jälleen treenata ja mukavassa porukassa. :) Jotenkin se kipinä kuitenkin puuttuu, vaikka meneekin ongelmitta ja... jotenkin suunnitelmatonta ajelehtimista... Mutta toisaalta hyvä mennä paineetta nyt hetken aikaa, ja käydä treeneissä vaan tapaamassa ihmisiä ja hakemassa helppoja onnistumisia. Eiköhän sillä se kipinä tätä lajia kohtaan pian syty. Josko jo viikonloppuna joku eksyisi meille taas metsään... :)
Käveltiin Ritan kanssa paikalle, ja sain ottaa sen ensimmäisenä kun oli jo... "rauhoittunut". Oli muuten ihan kamalalla päällä, yli-innokas, loikki ihmisiä päin... Sitä se tekee kun on takana lepopäivä.
Noh, ukot piiloon, ja Rita etsimään. Ensimmäiselle kiersi alueen keskialueen kautta kaarroksella, ja paikansi maalimiehen nopeasti (paikalla oli vain yksi betonituubi jonka vieressä jätelava tällä kertaa). Heti lähti ilmaisemaan, mutta menikin takana tulevien luokse... Siellä hämmentyi ja ravisti itseään, ja pudotti rullan samalla. Sitten itsenäisesti uusiksi maalimiehelle ja hyvä ilmaisu. Palkaksi lihapullaa.
Sitten kakkoselle meni vauhdilla. Pääsin ylimmän hiekkakasan viereen, kun Rita oli maalimiehellä. Ei lähminyt. Nopea ilmaisu, palkaksi Caesaria ja palloleikkiä. :)
Olipa kiva jälleen treenata ja mukavassa porukassa. :) Jotenkin se kipinä kuitenkin puuttuu, vaikka meneekin ongelmitta ja... jotenkin suunnitelmatonta ajelehtimista... Mutta toisaalta hyvä mennä paineetta nyt hetken aikaa, ja käydä treeneissä vaan tapaamassa ihmisiä ja hakemassa helppoja onnistumisia. Eiköhän sillä se kipinä tätä lajia kohtaan pian syty. Josko jo viikonloppuna joku eksyisi meille taas metsään... :)
tiistai 4. lokakuuta 2011
Pitkiä markkeerauksia ja riistanouto
Tällä kertaa ajeltiin Seutulaan kassillinen dameja mukana. Rita oli alkuun aika innoissaan: paikka oli sama, jolla käydään metsästämässä. Sitten tehtiin pitkiä seuraamisia pallopalkalla ja koira oli innolla mukana! Heittäjä lähti kävelemään 300m päähän, ja Rita lukittautui sitä katselemaan, mutta palloleikillä sain sen rentoutumaan ja seuraamaan kontaktissa tästä huolimatta!
Ensin heittoina kaksi markkeerausta, jotka Rita suoritti hötkyilemättä ja hienosti markkeeraten! :) En vaatinut enää katsekontaktia, vaan päästin noutoon vielä kun katsoi pudotuspaikkaa - koitan nyt pikkuhiljaa vahvistaa tätä, kun on varsinkin pitkillä markkeerauksilla todella tärkeää, että ei kadota paikkaa (en silti kadu, että olen opettanut katsekontaktista lähettämisen, sillä tällä ollaan kojattu yhteistyötämme).
Sitten tulikin haastava osuus... Damipyssyllä markkeeraus. Koira karkasi laukauksesta 10m, mutta tuli kutsusta takaisin = ei markkeerannut. Lähetin silti ja meni oikealle alueelle ja teki laajaa hakua. Ei vaan osunut dami nenään, ja sitten Kike palasi viereen. Otin uuden markkeerauksen. Tällä kertaa ei edes noussut, mutta palkkasin koiran = ei markkeerannut (hyvä mää!). Taas haeskeli aikansa ja löysi sitten! Palautti laukalla, ja sitten lähdettiin yhdessä pellolle kävelemään. Koiralla ei mitään käskyä, mutta käveltiin sinne mihin markkeeraukset olivat tulleet, ja sieltähän Ritva damin sitten löysi.
Tehtiin sitten laukauspaikallaoloja. Perusasennossa laukaus, kun istuu naks+palkka. Kerran nousi, ja kuusi laukausta pysyi. Sitten otettiin yksi laukaus kesken seuraamisen - vilkaisi mutta ei elettäkään että lähtisi. Ja seuraaminen ihan superhienoa! Tokotasoa enemmän kuin WT, mutta sepäs ei meitsiä haittaa.
Sitten meitä pyydettiin kävelemään sorsien ruokintapaikalle ylösajamaan linnut. Paikka oli kuitenkin tyhjä (Rita pulahti veteen vielä tarkistamaan), kun yhtäkkiä kuului laukaus. Seurautin Ritan ampujan luokse (100 m - ei mitään poukkoilua) ja saatiin kuulla, että pellon reunassa olisi vaakku. No neiti matkaan. Haki vähän laajasti, ja kävelin koiran mukana. Törmäsi damikassiin, ja palautti yhden dameista. Sitten linnulle ja lintu ohjaajalle. :) Paniikissa pelkäsin, että pysyykö suu rauhallisena, mutta pysyihän se. Jälleen riistan kanssa ongelmitta - voisko kohta luottaa koiraan? :) Se oli hyvä lopetus meidän treeneille. Sain muuten pakkaseen sorsia, vaakkuja ja kyyhkyn... Ehkä myö sittenkin treenataan riistalla... ;)
Palkkana tänään purkista päivän ruoka höystetynä sian läskillä. ;) Laiheliini saa vedellä nyt tuhdimpaa ruokaa, että saisi vähän massaa lisää. Toinen palkka tietysti vinkuva pallo, joka on osoittautunut pelastukseksemme tässä lajissa. Miksen ole ennen tajunnut, olisi niin monet pään seinään hakkaamiset jääneet väliin. Siis ihan kuin toinen koira, kun seuraa kontaktissa pellolla vaikka ympärillä sattuu ja tapahtuu!
Hyvää:
+ markkeerauksissa vauhti molempiin suuntiin
+ palautukset suoraan perusasentoon
+ markkeeraukset
+ seuraaminen!!
+ riistan käsittely
Huonoa:
- markkeeraaminen, kun laukaus
- laukaukseen rauhoittuminen
Ensin heittoina kaksi markkeerausta, jotka Rita suoritti hötkyilemättä ja hienosti markkeeraten! :) En vaatinut enää katsekontaktia, vaan päästin noutoon vielä kun katsoi pudotuspaikkaa - koitan nyt pikkuhiljaa vahvistaa tätä, kun on varsinkin pitkillä markkeerauksilla todella tärkeää, että ei kadota paikkaa (en silti kadu, että olen opettanut katsekontaktista lähettämisen, sillä tällä ollaan kojattu yhteistyötämme).
Sitten tulikin haastava osuus... Damipyssyllä markkeeraus. Koira karkasi laukauksesta 10m, mutta tuli kutsusta takaisin = ei markkeerannut. Lähetin silti ja meni oikealle alueelle ja teki laajaa hakua. Ei vaan osunut dami nenään, ja sitten Kike palasi viereen. Otin uuden markkeerauksen. Tällä kertaa ei edes noussut, mutta palkkasin koiran = ei markkeerannut (hyvä mää!). Taas haeskeli aikansa ja löysi sitten! Palautti laukalla, ja sitten lähdettiin yhdessä pellolle kävelemään. Koiralla ei mitään käskyä, mutta käveltiin sinne mihin markkeeraukset olivat tulleet, ja sieltähän Ritva damin sitten löysi.
Tehtiin sitten laukauspaikallaoloja. Perusasennossa laukaus, kun istuu naks+palkka. Kerran nousi, ja kuusi laukausta pysyi. Sitten otettiin yksi laukaus kesken seuraamisen - vilkaisi mutta ei elettäkään että lähtisi. Ja seuraaminen ihan superhienoa! Tokotasoa enemmän kuin WT, mutta sepäs ei meitsiä haittaa.
Sitten meitä pyydettiin kävelemään sorsien ruokintapaikalle ylösajamaan linnut. Paikka oli kuitenkin tyhjä (Rita pulahti veteen vielä tarkistamaan), kun yhtäkkiä kuului laukaus. Seurautin Ritan ampujan luokse (100 m - ei mitään poukkoilua) ja saatiin kuulla, että pellon reunassa olisi vaakku. No neiti matkaan. Haki vähän laajasti, ja kävelin koiran mukana. Törmäsi damikassiin, ja palautti yhden dameista. Sitten linnulle ja lintu ohjaajalle. :) Paniikissa pelkäsin, että pysyykö suu rauhallisena, mutta pysyihän se. Jälleen riistan kanssa ongelmitta - voisko kohta luottaa koiraan? :) Se oli hyvä lopetus meidän treeneille. Sain muuten pakkaseen sorsia, vaakkuja ja kyyhkyn... Ehkä myö sittenkin treenataan riistalla... ;)
Palkkana tänään purkista päivän ruoka höystetynä sian läskillä. ;) Laiheliini saa vedellä nyt tuhdimpaa ruokaa, että saisi vähän massaa lisää. Toinen palkka tietysti vinkuva pallo, joka on osoittautunut pelastukseksemme tässä lajissa. Miksen ole ennen tajunnut, olisi niin monet pään seinään hakkaamiset jääneet väliin. Siis ihan kuin toinen koira, kun seuraa kontaktissa pellolla vaikka ympärillä sattuu ja tapahtuu!
Hyvää:
+ markkeerauksissa vauhti molempiin suuntiin
+ palautukset suoraan perusasentoon
+ markkeeraukset
+ seuraaminen!!
+ riistan käsittely
Huonoa:
- markkeeraaminen, kun laukaus
- laukaukseen rauhoittuminen
 |
| Etsi kuvasta heittäjä ja koira |
maanantai 3. lokakuuta 2011
Ohjattua tokoa
Tänään sitten alkoi ohjattu kurssi. Ensin odoteltiin rivissä, Rita oli ihan ok rauhallinen. Sitten jokainen esitti vuorollaan seuraamisen tyylinäytteen. Meidän vuoroa ennen Rita säikähti jotain hallin toisella reunalla... Alkoi haukkumaan, ja lukittautui nurkkaan. Sitten koitettiin alkaa seuraaminen, mutta veti sinne, missä oli jotain kummaa nähnyt. Mentiin tarkistamaan nurkka ja aloitettiin uusiksi. Perusasento kuraa, vieläkin. Seuraaminen sensijaan meni hyvin lukuunottamatta ilmavaa täyskäännöstä. Seurautin hihnassa, mutta ei mitään nameja kädessä. :)
Sitten tehtiin perusasentotreeniä. Kouluttaja ehdotti, että tehdään "pentutreeninä" eli houkuttelemalla. Ensin vähän epäilin, mutta tehtiin silti. Koira meni suoraan oikeaan asentoon! Pari sarjaa avuilla, sitten yksi ilman käsiapua (käsi nyrkissä taskun päällä) ja viimeinen ilman mitään käsivihjeitä! Olipas kummallista, kun koira meni ihan suoraa oikeaan perusasentoon. :D Jotenkin on tottunut, että sitä täytyy säätää ja säätää... Mutta hyvä reeni, ja koira oli ihan kivalla vireellä koko tunnin. Tätäkin täytyy nyt vaan treenata, on sen verran tärkeä homma tokossa jokaikisessä luokassa. Mutta ensi viikkoa odotellen. :)
Illalla käveltiin iltalenkki pellolla. Seurautin koiraa 50-100 m pätkiä ilman välipalkkauksia vapaana säkkipimeässä. En olisi tähänkään uskonut, että pystyisi tuohon. Välillä nuuskutti maata, mutta tuli silti oikeassa paikassa mukana, ja pysähtyessä kävi suoraan istumaan. Toisaalta, onhan se helppoa ilman häiriöitä, mutta kun ei me ennen olla kokeiltu sitä niinkään. Sieltähän sen liikkeen kuuluu lähteä, eikä suoraa häiriöistä.
Sitten tehtiin perusasentotreeniä. Kouluttaja ehdotti, että tehdään "pentutreeninä" eli houkuttelemalla. Ensin vähän epäilin, mutta tehtiin silti. Koira meni suoraan oikeaan asentoon! Pari sarjaa avuilla, sitten yksi ilman käsiapua (käsi nyrkissä taskun päällä) ja viimeinen ilman mitään käsivihjeitä! Olipas kummallista, kun koira meni ihan suoraa oikeaan perusasentoon. :D Jotenkin on tottunut, että sitä täytyy säätää ja säätää... Mutta hyvä reeni, ja koira oli ihan kivalla vireellä koko tunnin. Tätäkin täytyy nyt vaan treenata, on sen verran tärkeä homma tokossa jokaikisessä luokassa. Mutta ensi viikkoa odotellen. :)
Illalla käveltiin iltalenkki pellolla. Seurautin koiraa 50-100 m pätkiä ilman välipalkkauksia vapaana säkkipimeässä. En olisi tähänkään uskonut, että pystyisi tuohon. Välillä nuuskutti maata, mutta tuli silti oikeassa paikassa mukana, ja pysähtyessä kävi suoraan istumaan. Toisaalta, onhan se helppoa ilman häiriöitä, mutta kun ei me ennen olla kokeiltu sitä niinkään. Sieltähän sen liikkeen kuuluu lähteä, eikä suoraa häiriöistä.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Uudenmoinen paikalla makuu
Tuossa joku vanhempi sarja jossa vaan pelattiin eri ajan pituuksilla. Nyt ollaan pidennetty aikaa 20 sekuntiin, mutta ollaan harjoiteltu maahanmenosta suoraan pään maahan laittoa, siitä koiran jättöä (5-10m) ja sitten etäällä liikuskelua niin, että Kuutilla on pää maassa. Ja hyvin on onnistunut! En jaksa tästä tämän enempää rustata. Seuraavaksi harjoitellaan kestoa ja sitten enemmän häiriötä. Jos sitten veisi liikkeen pihalle.
Kriteeri on muuten ollut se, että pää on etutassujen välissä. Tahtoo välillä pitää päätä tassun päällä jos olen koiran sivulla, mutten tätä hyväksy. Toinen kriteeri on takapää, joka ei saa olla lonkka-asennossa.
Lisäksi tehtiin seuraamisia. Tällä kertaa vaan namipalkalla. Pitkään ollaan haettu virettä leluilla, mutta tänään haettiin tarkkuutta nameilla. Vahvistin (itselleni) käännöksiä - oikea jalka edellä vasemmalle, ja vasen edellä oikealle. Namit oli molemmissa käsissä, ja oikea palkkasi oikealle käännöksistä ja vasen vasemmalle. Ja Kuuttentuuttihan oli taas vallan upea. :) Namit oli vaan kuivia nappuloita, mut vire oli juuri oikea. Ehkäpä tämäkin tästä.
Huomenna alkaa tokokoulutus!
WT-viikonloppu
Saas nähdä, mitä jaksan muistaa viikonlopusta. Mieletön väsymys, ohjaajalla ja koiralla, mutta yritetään...
Eilen, lauantaina, mentiin Hyvinkäälle treenaamaan aiheena kolmosmarkkeeraus. Meillä oli kaksi heittäjää, ja etäisyyttä vaivaiset 20m.
Ensin otin ykköset yksitellen jokaiseen kohtaan: ensin sivut, sitten keskelle. Sitten kakkonen sivumuisteihin. Sitten kakkonen keskelle ja vasemmalle ja lopuksi kakkonen keskelle ja oikealle. Sitten kolmonen alkaen oikealta, ja toinen kolmonen alkaen vasemmalta.
Koira yli-innokkaana taas... Seurautin pallopalkalla ja meni hyvin! Ykköset meni helposti, mutta palautuksen loppuasento jälleen huono, eli veti "pitkäksi" metrisen, ja sitten istahti sivulle. Loppua kohti parani, taas. Sitten kakkosissa nosti ylös ja lähti toista päin, mutta pillillä tuli luokse... Jokaisella kakkosella kutsuin koiran ensimmäisen jälkeen. Viimeisen kakkosen viimeisen damin palkkasin kissanruualla. Päätin joka kerta, missä järjestyksessä sai noutaa, ja neitihän totteli. Kerran markkeerasi vinoon (dami lensi muistista liian pitkälle ja lähemmäs viereistä muistia) ja sitten kävi tarkistamassa viereisen muistin, jonka jälkeen siirtyi oikealle muistille.
Tänään treenattiin puolestaan Oitissa päin. Otettiin ohjaus pellon keskellä olevalle saarekkeelle (noin 20m) ja markkeerausheitto pellonlaidalta pusikkoon. Häiriönä heittäjä pellon laidalla, kun ohjausdamit oli eri suunnassa.
Rita oli autossa ensin klo 8-13 (lopussa selitys miksi), vain pieni pikapissatus välissä. Sitten duuniin, joten oli ylläriylläri kuumana. Päästin vapaana autolta pellolle, ja juoksi tietty heittäjän tarkistamaan. Sitten kun itse pääsin pellonlaitaan, koira tuli luokse ja seurautin matkan kassille (oliskohan joku 40m?), koira vapaana. Palkkasin 10m välein heittämällä lelua taaksepäin. Ja koirahan seurasi! Siis oikeasti keskittyen ja kontaktissa!! Ihmeiden aika ei ole ohi. Pari kertaa nuuskaisi puskia, mutta ei poistunut luota. Lelupalkka = pro!!
Sitten päästiin lähetyspaikalle. Rita katsoi lähettäjää, mutta totesin "väärin", jolloin katse siirtyi saarekkeelle mistä tuli kehu. Saarekkeen molemmin puolin oli yksi dami (halkaisija 5m). Sitten meneeeeee... Ja neiti meni, mutta poikkesi liikaa oikealle. Pysäytys ja ohjauksella saarekkeelle - koira suoraan damille! :) Palautus hyvä.
Seuraavana markkeeraus. Höösäs lähdön, siis joko, joko, JOKO!? Odotin, että rauhoittui ja päästin noutoon. Markkeerasi liikaa vasemmalle, ja yritti mennä pusikkoon kuusien välistä, josta sinne ei päässyt. Pari kertaa selasi pellonlaitaa edestakas ja sitten metsään ja dami mukana takaisin. Palautuksella huono palautusasento, taas (tää korjattava!!). Otin uuden markkeerauksen koska ketutti. Koira odotti nätisti, ja pääsi noutoon - suoraan damille, ja hieno palautus. Suu vaan korjasi damin asentoa... Mutta näin sitä näkee, miten tärkeää on rauhallisuus markkeeratessa!
Otin vielä ohjauksella toisen damin saarekkeelta, ja meni ihan suoraan. Uskomatonta, miten ohjaukset parantuneet! Tai no, kaikki on parantunut... Kerrankin näin!
Sitten vielä seurautin koiran saarekkeelle, jätin damin ja seurautin takaisin. Ja todella hyvää seuraamista (sellaista tokotasoista kontaktia). Eteenlähetyksellä suoraan damille ja palautus hyvä, samoin palautusasento. Koira istui vieressä dami suussa, kun avasin kissanruokapurkkia. Sitten "kiitoksesta" dami ohjaajalle ja purkki hurtsille.
Jälkimaku karvas - noi palautukset! Mikä niille on käynyt? Seuraavassa treenissä korjataan niitä... Paineistuva apina.
Ja siis se miksi koira istui autossa koko aamun on koska olin katsomassa WT-koetta. Enpä ole ennen ollutkaan. Varsin mielenkiintoinen juttu, ja näki hyvin, mikä on tärkeää:
- ohjaukset
- lähihaku
- seuraaminen
Erityisesti lähihaku! Monella koiralla jäi pisteet kiinni juuri tästä: damin yli mentiin, mutta koska se oli peitteiden alla, ei sitä löytynyt. Mutta eniten: helpohkoja tehtäviä, mutta Kuutin nuppi ei kestä tuota tilannetta. Nyt tehdään töitä siihen huhtikuun kokeeseen, jos vaikka startattaisi... :)
Ja sain myös kuulla, ettei WT:ssä sovi, että koira palauttaa suoraan sivulle... No, en kyllä tuota lähde pois opettamaan vaan päinvastoin aion vahvistaa...
Eilen, lauantaina, mentiin Hyvinkäälle treenaamaan aiheena kolmosmarkkeeraus. Meillä oli kaksi heittäjää, ja etäisyyttä vaivaiset 20m.
Ensin otin ykköset yksitellen jokaiseen kohtaan: ensin sivut, sitten keskelle. Sitten kakkonen sivumuisteihin. Sitten kakkonen keskelle ja vasemmalle ja lopuksi kakkonen keskelle ja oikealle. Sitten kolmonen alkaen oikealta, ja toinen kolmonen alkaen vasemmalta.
Koira yli-innokkaana taas... Seurautin pallopalkalla ja meni hyvin! Ykköset meni helposti, mutta palautuksen loppuasento jälleen huono, eli veti "pitkäksi" metrisen, ja sitten istahti sivulle. Loppua kohti parani, taas. Sitten kakkosissa nosti ylös ja lähti toista päin, mutta pillillä tuli luokse... Jokaisella kakkosella kutsuin koiran ensimmäisen jälkeen. Viimeisen kakkosen viimeisen damin palkkasin kissanruualla. Päätin joka kerta, missä järjestyksessä sai noutaa, ja neitihän totteli. Kerran markkeerasi vinoon (dami lensi muistista liian pitkälle ja lähemmäs viereistä muistia) ja sitten kävi tarkistamassa viereisen muistin, jonka jälkeen siirtyi oikealle muistille.
Tyylinäyte ykkösmarkkeerauksesta - mikä vauhti! Ohjaaja kälättää omiaan taustalla joten vaihdettu vähän sivistyneempään äänet. :D
Sitten tehtiin kolmoset. Ekalla kutsuin jokaiselta pois. Muisti kaikki! Toisella kutsutta ja eikä ollut vaihtamassa. :) Mutta tässä kävi niin, että ekaa ei markkeerannut, kun oli puurivi samalla linjalla (näki lähdön, muttei laskeutumista - suorittaa alueella haun). Toisella lähetyksellä lähteekin viimeiselle muistille, mutta ohjasin epäselvästi (lähetyssuunta lähes sama). Mutta markkeerauskyky taas parantunut, kun jossain vaiheessa oli huono markkeeraaja.
Kolmosmarkkeeraus
Tänään treenattiin puolestaan Oitissa päin. Otettiin ohjaus pellon keskellä olevalle saarekkeelle (noin 20m) ja markkeerausheitto pellonlaidalta pusikkoon. Häiriönä heittäjä pellon laidalla, kun ohjausdamit oli eri suunnassa.
Rita oli autossa ensin klo 8-13 (lopussa selitys miksi), vain pieni pikapissatus välissä. Sitten duuniin, joten oli ylläriylläri kuumana. Päästin vapaana autolta pellolle, ja juoksi tietty heittäjän tarkistamaan. Sitten kun itse pääsin pellonlaitaan, koira tuli luokse ja seurautin matkan kassille (oliskohan joku 40m?), koira vapaana. Palkkasin 10m välein heittämällä lelua taaksepäin. Ja koirahan seurasi! Siis oikeasti keskittyen ja kontaktissa!! Ihmeiden aika ei ole ohi. Pari kertaa nuuskaisi puskia, mutta ei poistunut luota. Lelupalkka = pro!!
Sitten päästiin lähetyspaikalle. Rita katsoi lähettäjää, mutta totesin "väärin", jolloin katse siirtyi saarekkeelle mistä tuli kehu. Saarekkeen molemmin puolin oli yksi dami (halkaisija 5m). Sitten meneeeeee... Ja neiti meni, mutta poikkesi liikaa oikealle. Pysäytys ja ohjauksella saarekkeelle - koira suoraan damille! :) Palautus hyvä.
Seuraavana markkeeraus. Höösäs lähdön, siis joko, joko, JOKO!? Odotin, että rauhoittui ja päästin noutoon. Markkeerasi liikaa vasemmalle, ja yritti mennä pusikkoon kuusien välistä, josta sinne ei päässyt. Pari kertaa selasi pellonlaitaa edestakas ja sitten metsään ja dami mukana takaisin. Palautuksella huono palautusasento, taas (tää korjattava!!). Otin uuden markkeerauksen koska ketutti. Koira odotti nätisti, ja pääsi noutoon - suoraan damille, ja hieno palautus. Suu vaan korjasi damin asentoa... Mutta näin sitä näkee, miten tärkeää on rauhallisuus markkeeratessa!
Markkeeraus numero kaksi. Kvaakati kvaak.
Otin vielä ohjauksella toisen damin saarekkeelta, ja meni ihan suoraan. Uskomatonta, miten ohjaukset parantuneet! Tai no, kaikki on parantunut... Kerrankin näin!
Sitten vielä seurautin koiran saarekkeelle, jätin damin ja seurautin takaisin. Ja todella hyvää seuraamista (sellaista tokotasoista kontaktia). Eteenlähetyksellä suoraan damille ja palautus hyvä, samoin palautusasento. Koira istui vieressä dami suussa, kun avasin kissanruokapurkkia. Sitten "kiitoksesta" dami ohjaajalle ja purkki hurtsille.
Jälkimaku karvas - noi palautukset! Mikä niille on käynyt? Seuraavassa treenissä korjataan niitä... Paineistuva apina.
Ja siis se miksi koira istui autossa koko aamun on koska olin katsomassa WT-koetta. Enpä ole ennen ollutkaan. Varsin mielenkiintoinen juttu, ja näki hyvin, mikä on tärkeää:
- ohjaukset
- lähihaku
- seuraaminen
Erityisesti lähihaku! Monella koiralla jäi pisteet kiinni juuri tästä: damin yli mentiin, mutta koska se oli peitteiden alla, ei sitä löytynyt. Mutta eniten: helpohkoja tehtäviä, mutta Kuutin nuppi ei kestä tuota tilannetta. Nyt tehdään töitä siihen huhtikuun kokeeseen, jos vaikka startattaisi... :)
Ja sain myös kuulla, ettei WT:ssä sovi, että koira palauttaa suoraan sivulle... No, en kyllä tuota lähde pois opettamaan vaan päinvastoin aion vahvistaa...
 |
| Laiduntava eläin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)